Etäällä Etelä-Amerikassa

Rauhallista joulua!

2006-12-23T13:28:00.000-03:00

Kahteen viikkoon mahtuu monta kertaa kysymys "Miltä nyt tuntuu?"

Miltä nyt sitten tuntuu. Ensimmäinen ajatus oli, etten ole pois vuotta ollutkaan. Viimeinen risteys tullessa toi kumman olon, että olen ollut jossain aikapoimussa ja nyt vaan hyppään samaan hetkeen mistä lähdin. No, eihän se niin ole, sen verran minäkin ymmärrän, mutta se oli siis ensimmäinen ajatus.

Sitten tuli ne kaikki asiat, jotka ovat eri lailla. Vessanpönttöön voi heittää paperit, kun putket eivät menekään tukkoon, joka vessassa on käsisuihku, suihkussa vettä tulee tasaisella paineella juuri sillä lämpötilalla, jonka itse haluan. Ja sitten ne hinnat. Äiti jo ilmoitti ettei lähde mun kanssa enää kauppaan, kun en anna sen ostaa mitään. Luulin ettei muutos olisi niin kamala, koska olenhan käyttänyt tuhatlappusia viimeisen vuoden pikkurahana, mutta järkytys oli silti valtava. Siis miten niin on ihan normaalia, että hedelmät maksavat 2,5 euroa kilolta??

Nyt sitten junan puksuttaessa Kuopioon katselin ikkunasta ulos ja totesin, että ikävähän mulla on Chileen, jollain astraalitasolla. Siis halusin Suomeen, ja olen täällä oikein onnellinen, mutta sinne jäi niin monta muistoa..

Nyt viettämään ruokarikasta joulua (viimeiset kolme vaakaa valehtelevat, minä painan 68 kiloa, en yhtään enempää tai yhtään vähempää... ;)) ja sopeutumaan takaisin Suomen ilmastoon. Kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille ja viestittelijöille, oli mukava kun Suomesta pidettiin yhteyttä. Päätän varmaankin tämän blogin kirjoittamisen tähän, kuulumisia voi edelleenkin kysellä sähköpostilla ja soittelemalla.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Reissussa

2006-11-27T10:25:00.000-03:00

Muutama paiva Mendozan helteessa jatti jalkensa molempiin matkalaisiin; tupi kuoriutui paastaan uusiksi ja mulla paloi selka. Mutta sain mie sita rusketustakin, mita kaipailin ennen lomaa. Vahan noloa tulla takaisin Suomeen ilman rusketusta..

Nyt ei tarvi aurinkoa pakoilla. Ulkolampotila n. 10 astetta ja kolmen paivan ennuste sadetta, sadetta ja sadetta.. Mutta mitka maisemat!!! Vuoria, jarvia ja karua niittya. Melkein kun Lapissa, mutta vuoret ovat oikeita vuoria.

Ollaan siis Puerto Natalaksessa, iltapaivalla lahtee bussi El Calafateen. Siella katselemme maailman suurinta (?) jaatikkoa ja muuta mukavaa.

Hehe, tylsa kirjoitus. Lukekaa tupin blogista hauskemmat jutut, viela toistaiseksi ollaan samassa reissussa.. ;)

Lähtölaskenta

2006-10-30T20:51:00.000-03:00

Laiskistun näköjään viikko viikolta tässä kirjottamisessa. Kai sitä elää jo paluutunnelmissa, eikä elämässä tunnu tapahtuvan suurempia muutoksia. Päivät menee nukkuessa, syödessä, koulujutuissa, Helsingin Sanomien uutisia netistä lukiessa ja miehen kanssa jutellessa.

Paitsi että: muhun otti yhteyttä paikallisen sanomalehden toimittaja, joka on tekemässä juttua vaihtareiden mielipiteistä chileläisistä. Sai mun yhteystiedot, ja otti yhteyttä koska kuuli että puhun hyvää espanjaa.. :D Hah, sanon minä. Olen ollut vaan pitempään kuin useimmat muut. En varmaan vastaa, koska mielipiteeni chileläisistä on jokseenkin negatiivinen. Siis, useimmat ovat kyllä mukavia, esim hedelmäkauppiaat ja jaksavat hauskuuttaa jutuillaan. Mutta sitten on niitä muita.

Kadulla huutelevista "alemman yhteiskuntaluokan" miehistä ja niiden huuteluista en jaksa enää edes valittaa. Enkä jatkuvasta länsimaalaisten kusettamisesta rahan kanssa. Naispuolisten chileläisten mustasukkaisuus miehistään on alkanut rasittaa. Jokainen vieras nainen on uhka, jota vastaan kannattaa hyökätä. Lisäksi teknillisessä yliopistossa kun ollaan, niin miehet, tai paremminkin pojat ovat kohtuullisen kummallisia. Yksikin takertui saksalaiseen tyttöön niin pahasti, että viimeiseksi keinoksi jäi käskeä koko jätkä hornan kuuseen. Ja vähänkin kokemuksia jakamalla kuulee samanlaisia tarinoita muilta vaihtaritytöiltä. Kenen on käsitetty seurustelevan yhden tanssin jälkeen ja kuka on joutunut keksimään itselleen poikaystävän liian innokkaan kurssitoverin torjumiseksi. Ja tämänkö sitten kerron siihen lehtijuttuun?

Ja lisäyksenä vielä, että ymmärrän yleistäväni aika pahasti. Tiedän myös, että samanlaisiin hahmoihin törmään Suomessa. Mutta jos kysytään chileläisistä yleisesti, niin vastauskin annetaan yleisessä muodossa.

Oli mulla muitakin juttuja, mutta en juuri nyt muista..

Ainiin, 19 päivää 12 tuntia 11 minuuttia miehen näkemiseen! :D Vaikka ei meillä lasketa, ei ainakaan tunnusteta :D

Kuvia

2006-10-09T22:12:00.000-04:00

Kuvia lisätty flickriin.

Täällä oli tänään vapaapäivä, koska juhlivat espanjalaisten tuloa ja kulttuurien kohtaamista myöhemmin tällä viikolla. Ovat vaan niin viksuja, että siirtävät viikolla olevat juhlapäivät viikonlopun jatkeeksi.

Perjantaina oli ensimmäinen tavaratalo ripotellut joulukoristeet ympäriinsä. Mikäs on tilanne tämän suhteen Suomessa?

Lapset on vielä lapsia?

2006-10-08T18:58:00.000-04:00

Terveisiä Santiagosta, käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa Katin ja Tuomaksen kanssa. Paljon otettiin valokuvia, ja niitä seuraakin sitten perässä flickriin. Tuomas paljasti ettei ollut kertaakaan käynyt kattomassa niitä kuvia, mitä nyt vilkassut blogissa olevaa kolmea.

Siis käyttehän te muut katsomassa, enhän turhaan niitä sinne änge??

Aikaisemmilla Santiagon reissuilla en ole juurikaan kaupunkiin tutustunut, nyt käytiin San Cristobal-kukkulalla, jonne ylös mentiin rinnehissillä ja alas tultiin köysiradalla. Kamalan pelottavaa, mutta samalla niin upeaa ja hauskaa! Illalla syötiin jäätelöä Plaza de Armasilla, joka on ehdottomasti suosikkipaikka Santiagossa: aina täynnä elämää. Yövyttiin hostellissa nimeltä Sammy´s hostel, joka yllätti seuraavana aamuna jokaisen aamupalallaan. Paras mitä on koskaan sattunut eteen hostelleja kiertäessä.

Tietysti rikoin jalkani, kun kävelin päivän sandaaleissa, nyt sitten kärsin ja kiukkuan. Mutta minähän vielä kävelen tämän kesän aikana koko päivän niillä putkeen rikkomatta ihoa yhdestäkään kohdasta! Santiagossa oli päiväseltään sellainen +30 celsiusta, joten lämpöä riitti, mutta kukaan ei tainnut pahemmin palaa, ihme sinänsä..

Illalla plazan ympäristössä pyörittäessä törmättiin mulle ihan uuteen ilmiöön. Kadulla oli jonkin sortin tanssikoulu esiintymässä, ja kilpailuttivat lapsia tanssissa. Ei, tämä ei ollut se uusi ilmiö. Vaan se, että kymmenvuotias tyttö tanssi kuin Shakira/muut-samanlaiset-takapuolen-ja-etumuksen-pyörittäjät. Pyöritti pyllyä, hiveli tissejä ja nosteli hiuksiaan. 10-VUOTIAS TYTTÖ!! En tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja siltä näyttivät useat muut vanhemmatkin. Olo kääntyi nopeasti itkun puolelle, kun musiikki vaihtui hitaampaan, tyttö nappasi viereisen pojan ja alkoi hinkata itseään poikaa vasten... Saanhan nyt olla erittäin pahasti taantunut konservatiivi ja sanoa ettei tuo ole kymmenvuotiaalle sopivaa käytöstä?!

Tuossa vaiheessa tanssikoulun vetäjä katsoi parhaaksi keskeyttää musiikin ja kommentoida asiaa jotenkin vanhemmille.

Arvatkaa kuka pääsee viettämään romanttista yötä hotelliin ??? :D

Salaisuudet julki!

2006-09-22T15:52:00.000-04:00

Mie tiedän mitä Joulupukki tekee silloin kun ei tarvi jakaa lahjoja!! Se opettaa meille ympäristöetiikkaa. Tajusin asian tänään luennolla ja nyt se on ihan päivänselvää:

Todiste 1: Ulkomuoto. Sillä on pyöreä maha, paksut silmälasit, harmaat hiukset ja punainen nenä.

Todiste 2: Se puhuu monia kieliä, ja saattaa kommentoida vaikka ranskaksi jotain juttua luennolla. Joulupukkihan puhuu kaikkia maailman kieliä.

Todiste 3: Meillä loppuu luennot jo marraskuun puolella. Joten proffaksi naamioitunut Joulupukki kerkeää hyvin joulutohinoihin mukaan, ja joulun jälkeen palmusaarelle siemailemaan piña coladaa ennen maaliskuun lukukauden aloitusta.

Salapoliisi Sanna jatkaa taisteluaan totuuden puolesta..

Muuten elämä jatkuu kiireisenä. Päivät pitää nukkua kun yöt luuhaa ulkona. No ei vaineskaan, opiskella täytyy, kun yllättäen kaikki kokeet ja palautukset on taas yhdessä nipussa.. Ja Tuomas pääsi turvallisesti perille, niille joita huolettaa ;) Hassu kattoa vierestä kun joku on yhtä pihalla kun mie helmikuussa :D

Animalia

2006-09-11T18:01:00.000-04:00

TIEDOTUS:
Kirppulan ja muiden naapurivaltioiden kanssa on tehty välirauha. Kaikki ovat vetäytyneet omille alueilleen ja Itse Valtias voi rauhassa keskittyä kaviaarin ja kermavaahdon mussuttamiseen.

Heh, ötökät jäivät siis onneksi vanhaan asuntoon, mitä nyt välillä lattialla juoksee kissankirppu, johtuen ilmeisesti talossa asuvasta kissasta.. Mutta ne kirput eivät ole kooltaan lähellekään samaa luokkaa kuin Kirppulan agentit. Väitänkin siis tappaneeni ihka aitoja ihmiskirppuja.

Kävelyllä yhtenä päivänä katselin merelle ja hämmästelin pinnalla näkyvää päätä joka liikkui määrätietoisesti eteenpäin. MURSU!! Merileijona tai joku sellainen, valtava möhkäle sukelteli ja pulpahti pintaan aina parin metrin päässä. Samalla reissulla katselin parikymmentä minuuttia pelikaaniparvea. Kummallinen, kokoontaittuva lintu, joka saattaa ensin taittaa itsensä kokoon, ja sitten kävellä vielä pari metriä ennenkuin pysähtyy päiväunille :D Nokka-kaulasysteemi on myös ihmetystä herättävä, varsinkin kun kaulapussi nokkaa kohottaessa valahtaa hullunkurisesti.

Maailma on täynnä ihmetyksiä.

P.S Koulu sujuu kuin rasvattu.
P.P.S Laitoin joitain uusia ja joitain vanhoja kuvia Flicriin

Muuttoilua

2006-09-03T19:51:00.000-04:00

Inhoan muuttamista. Inhoan sitä Suomessa, kun lähes 70 neliötä pitää pakata erinnäisiin laatikoihin ja siirtää paikasta A paikkoihin B ja C, ehkä jopa D. Inhoan sitä vaikka muutettavaa on vain yksi rinkka ja trolleri. (Hahhah, yritän huijata itteäni: oikeasti vein rinkallisen tavaraa ainakin kolme kertaa uudelle talolle..) Ja vielä enemmän inhoan muuttamista kun ne alunperin paikasta A paikkoihin B, C ja D viedyt tavarat pitää siirtää paikkaan E. Olkoon tämä ennakkovinkkinä miehelle, jonka kannattaa varautua suurehkolla karkkipussilla ja hyvillä eväsleivillä kyseiseen tapahtumaan...

Mutta nyt on tavarat uudessa talossa, omassa huoneessa lajiteltuna. Ja olen erittäin tyytyväinen että vaihdoin asuntoa. Puuhastelua on riittänyt hyllyjen maalauksesta kaapin kokoamiseen. Asun siis perheessä Katin kanssa, ja kolmen viikon päästä myös Erittäin Hyvä Ystävä Tuomas liittyy asukkaisiin. Vuokra käsittää aamupalan ja lounaan, sekä Internetin. En tiedä jos selitin nämä jo aiemmassa kirjoituksessa, ohittakaa siis jos tulee toiseen kertaan.. Laitan flickriin kuvia uudesta talosta, kunhan saan hyviä otoksia.

Täällä on kevät! Kukat kukkii ja ruoho on vihreämpää. Siis ihan konkreettisesti. Kolme viimeistä päivää on paistanut aurinko ja ulkona on tarjennut olla t-paidassa. Samalla chileläisten miesten machoilu lisääntyy huuteluiden muodossa, mutta jotenkin sitä on oppinut suodattamaan suurimman osan menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ensi viikolla täytyy pitää esitelmä Botnian Uruguayn sellutehtaan etiikasta, ja seuraavalla on ensimmäinen välikoe meteorologiasta. Niin se aika juoksee, vaikka alussa tuntui, ettei vuosi kulu millään.

Kovasti jo kaipaan Suomeen, lämpimiin taloihin, paukkupakkasiin, saunaan ja järveen pulikoimaan.

Sota!

2006-08-23T12:40:00.000-04:00

Nyt kun sota on ollut muutenkin tapetilla lähiaikoina, niin kerronpa teille tilanteesta Sannalandiassa.

Pitkän rauhallisen, jopa uneliaan kauden jälkeen alkoi Kirppulan sotajoukot, johtajanaan Flingus Flee, tehdä säännöllisiä rajaloukkauksia vartioimatta jääneiltä rajoilta. Tästä suivaantuneena ja pommitusten jälkiä korjaamalla Sannalandian itsevaltias nosti valvonnan määrää rajoilla sekä otti käyttöön uusinta tekniikkaa olevan Mörssärin, joka liiskaa automaattisesti liian pitkälle Sannalandiaan tulleet Kirppulan joukot.

Tämä johti auttamatta sotaan, koska Flingus Flee koki tulleensa kaltoinkohdelluksi ja nostatti joukkonsa hyökkäykseen. Tilanne kannaksella oli kutkuttava monessakin mielessä.. Taistelua käytiin etenkin öisin, jolloin Kirppulan väellä oli selkeä etulyöntiasema itsevaltiaan joukkojen taistellessa kylmää ja väsymystä vastaan. Lisäksi puolustavat joukot kärsivät ajoittaisista hallusinaatiosta, joiden lähteeksi edelleen epäillään naapurivaltioiden BedBugilan tai Hämähäkkilän biologista kylmän sodan käyntiä.

Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla Sannalandian joukot käänsivät tilanteen edukseen, lahdaten Kirppulan joukkojen tiedustelijoita aina sellaisen nähdessään, kyselemättä. Itsevaltiaan joukot tosin kärsivät suuria vahinkoja Kirppulan sotavoimien tiedemiehen, Professori Pulgan, keksimästä kutkapulverista.

Viimeisen tiedon mukaan Kirppulan joukot ovat perääntyneet Sannalandian alueelta ja jälleenrakennus on vauhdissa. Seuraamme tilannetta.

Muutto

2006-08-20T14:31:00.000-04:00

Tuli eteen parempi asumismuoto, eli muutto on edessä vielä näiden kolmen viimeisen kuun ajaksi. Osoitteen kerron, kun saan sen tietää itsekin. Ilmoitelkaa vaikka sähköpostilla, jos olette jotain tähän vanhaan osoitteeseen postilla laittanut, niin tiedän kysellä perään.

Kirjallisuutta

2006-08-17T14:51:00.000-04:00

Hahaa, olen voittaja!! Luin monisataasivuisen Harry Potterin eilen loppuun, kun oikeasti olisi pitänyt lukea Aristoteleen Etiikkaa huomiseen kokeeseen. Mutta se ei siis ole pääasia, vaan että vihdoin luin jotain espanjaksi, mitä en ole lukenut suomeksi tai nähnyt elokuvana aiemmin!

Aiemminhan olen toki lukenut Narnia-sarjan El león, la Bruja y el Armario, Harry Potter y la Piedra Filosofal, aloittanut jotain hömppää tyylissä Bridget Jones, lukenut puoleenväliin Harry Potter y la Camára Secreta (kunnes löysin Perusta tämän uusimman Harry Potterin neljällä eurolla), jotain satunnaisia lehtiä (National Geographic en español ja Mercurio de Valparaíso) ja koulukirjoja/monisteita koulukirjoista.

Nyt siis lopetin kirjan Harry potter y el Misterio del Principe ja väittäisin, että vaikken kaikkia sävyjä ehkä saanutkaan irti, niin pystyn arvaamaan mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu. Mutta en kuitenkaan arvauksiani tässä paljasta, kun en halua pilata lukemattomien lukunautintoa :D Tästä on hyvä jatkaa astetta vaikeampaan, kaapin päällä odottaa Taru Sormusten Herrasta -trilogia..

Koulu menee omalla painollaan, eli luentoja on satunnaisesti. ;) Kursseista nyt näyttäisi jatkuvan Historia contemporanea de Chile, Arte y arquitectura regiones de Chile, Etica ambiental ja Meteorologia e hidrologia. Lisäksi pallottelen vielä Introducción a biotecnologia -kurssin kanssa, mutta todennäköisesti se jää käymättä. Ennen marraskuun loppua on tentit tentitty, ja päästään rentoutumaan miehen kanssa jäävuoria katsellessa. Patagoniaan siis käy tiemme, tarkempaa ei vielä osaa sanoa.

Jumitusta

2006-08-10T13:25:00.000-04:00

Ihan ensiksi: kartta reissusta. En usko kovinkaan monen oikeasti tietävän missä kävin, joten avuksi. Reissuhan meni: Valparaiso-La Serena-Antofagasta-Calama-San Pedro de Atacama-Uyuni-Potosi-Sucre-La Paz-Copacabana-Puno-Cusco-Nazca-Arequipa-Tacna-Arica- Valparaiso. Chilen ja Bolivian raja ylitettiin suurinpiirtein puolessavälissä Antofagastaa ja Iquiqea, Bolivian ja Perun raja Titicacalla.

Viikko koulua takana. Jännää mennä taas lukujärjestyksen mukaan, ja pysyä samassa kaupungissa pitkän aikaa. Siis mukavaa, ihan oikeasti. Ensi viikonloppu on pitkä, koska tiistai on "Feriado", eli vapaa. Kuitenkaan ei kyetä Katin kanssa lähtemään minnekään, koska edellinen reissu tuntuu vielä kropassa. Laskeskelin tuossa reissun kuluja:

-Pyöreästi tonni euroissa meni viiteen viikkoon.
-Unohdin fleecetakkini Potosiin.
-Rinkan sadesuoja on revennyt busseissa. Useasta kohtaa. Suojasi kuitenkin itse rinkkaa kohtuullisesti.
-Kadottivat paksun laskettelusukan (hyvä myös yöllä..) Cuscon vaatepesussa. Yhdellä ei oikein tee mitään.
-Yhdet lopullisesti revenneet farkut, jotka ovat jo roskiksessa.
-Yhdet ikilikaiset farkut.

Kokemukset ja muistot -priceless :D

Home sweet home

2006-08-01T09:04:00.000-04:00

Lauantai-iltana palasin takaisin Valparaisoon. Luulin paasevani suoraan omaan sankyyn, mutta eihan se niin yksinkertaista ollutkaan, bussi kun oli perilla puolen yon aikaan.. Nukuin sitten kaksi yota Katin luona, ennenkuin vihdoin eilen sain avaimen ja paasin omaan sankyyn. Joka ei kylla ole sama sanky kuin ennen lahtoa, kun vaihdoin huonetta..

Eilinen oli yhta hullunmyllya. Ensin aamulla hakemaan avainta ja tuomaan tavarat tanne, sitten yliopistolle miettimaan kurssejaa, siita hakemaan tietokonetta jota en saanut, ja kysymaan lennon hintoja Viñaan, takaisin yliopistolle luennolle, jota ei ollut, ja viela kerran Viñaan ostamaan se lento. Mulla on vihdoin paluulento!! Tosin vain Pariisiin asti talla hetkella, joten jos joku haluaa siella treffata 12. joulukuuta, niin onnistunee :D

Kursseista ajattelin ottaa ymparistoetiikkaa, ymparistovaikutusten arviointia, meteorologiaa ja hydrologiaa ja kaksi kurssia Chilen kulttuuria ja historiaa.

Kuvia reissusta laitan heti kun saan oman koneen taas kayttoon..

Arequipa

2006-07-26T15:38:00.000-04:00

Viimeinen kohde matkalla. Huomenna illasta lahdetaan paluumatkalle, 40 tuntia bussissa. Seuraava paivitys kotoa Valparaisossa. Siihen asti heihei!!

Machu Picchu ja Nazca lines

2006-07-24T17:37:00.000-04:00

Nyt on nahty Inkojen ihmeita ihan kunnolla. Lauantaina vietettiin kymmenen tuntia Machu Picchulla ihmetellen maisemaa. Kuinka ovatkin kauniin paikan loytaneet! Kiivettiin yyyylos Huayna Picchulle ja sielta alas hieman pitempaa reittia. Kuvia luvassa, ei sita pysty sanoin kuvaamaan..

Tana aamuna saavuttiin Nazcaan, jossa paastiin ihailemaan kuuluisia viivoja maassa lentokoneesta kasin. Ei ollut ihan halpaa lystia, mutta hei, kerranhan mie taallapain reissaan.. :D Nazca antoi kylla Liman kaltisen vaikutelman itsestaan.. Bussissa ei ollut WC:ta, vaikka nain piti olla. Enpa olisi halunnut olla kuskin housuissa, kun bussilastillinen latinoja huomaa ettei kaikki ole kuten on luvattu.. No, pari taukoa kahdentoista tunnin aikana riitti. Matkalla edessa ajanut auto paatti heittaa 180 akselinsa ympari ja paatyi katolleen. Paallisin puolin nayttivat matkustajat olevan kunnossa, shokissa tietenkin, mutta eivat ihan kahtena kappaleena. Bussikuski paatti kuitenkin jatkaa matkaa ennenkuin ambulanssi oli paikalla, joten jatkosta en tieda..

Tanne saavuttaessa ymparilla porrasi jos jonkinlaista kaupustelijaa. Hypattiin taksiin ja ajettiin hyvin ohjeistettuina suoraan lentokentalle toiveissa paasta lennolle ja illalla kohti Arequipaa. Siella loydettiin kalliinpuoleinen firma, mutta koska ei ollut hirmusti vaihtoehtoja, varattiin lento sielta. Ja vasta bussilippujen oston jalkeen kertoivat, etteivat verot kuulu hintaan. Huh. En olisi myoskaan halunnut olla sen virkailijan housuissa, kun muutama saksalainen kokee, etta heita on huijattu..

Lento oli tarkoitus olla kolmen maissa, joten lahdettiin syomaan aamupalaa, koska ajateltiin vatsan ehtivan laskea muutamassa tunnissa. Aamupalan ollessa hyvassa vauhdissa ilmestyi vieras mies kertomaan, etta on kovin iloinen, kun lennetaan hanen firmassaan ja etta lento lahtee kahdenkymmenen minuutin paasta. Nelja ruokailijaa tuijotti miesta kysymysmerkkeina. Tuli vahan Isoveli valvoo -olo, kun ei kellekaan oltu kerrottu minne mennaan syomaan.. No, lento lahti todella kahdenkymmenen minuutin paasta, ja oli sen kaiken kylman hien arvoinen... En kylla ihan akkia lahde pienen Cessna-koneen kyytiin taydella mahalla. Mutta en oksentanut, en edes lennon jalkeen!!

Nyt siis kulutetaan aikaa ja odotetaan, etta bussi lahtee. Arequipassa on tarkoitus ainakin nahda suurensuuri kanjoni, ennenkuin porhalletaan Chileen.

Lopuksi viela pari maistiaiskuvaa flickriin Itavaltalaisen reissaajan kamerasta.

Cusco

2006-07-19T10:52:00.000-04:00

Eilen saavuttiin Cuscoon. Bussin piti olla neljan maissa kaupungissa, mutta matkalla rajahti rengas, ja sita seka naapurirengasta paikattiin kolme tuntia keskella ei-mitaan. Kuulostaa hauskalta eiko? Todellisuudessa bussissa oli kuuma, ilma ei vaihtunut, ulkona tuuli ja haisi kummalle. Meilla oli kaksikerroksisen bussin etummaiset penkit, joten maisemat olivat hulppeat etuikkunasta, sen mita auringonpaisteelta pystyi verhoja auki pitamaan. Tosin taisi olla ensimmainen ja viimeinen kerta niilla paikoilla. Kuski oli mita ilmeisemmin Englannista, niin paljon viihtyi tien vasemmalla puolella. Mutkat suorittiin suvereenisti, ja vaarallisiksi ilmoitettuihin mutkiin jopa painettiin kaasua. Etupenkeilla kavi kumma kuhina ja huokailu ajoittain..

Ennen Cuscoa yovyttiin Punossa, joka oli omalla tavallaan myos viehattava, joskin turhan kallis. Punosta kasin kaytiin Lago Titicacalla suorittamassa island-hopping, eli vierailtiin kelluvilla saarilla (tehty kaislasta), nukuttiin yhdella saarella perheissa ja seuraavana paivana kaveltiin viela yksi saari lapi. Nimia en muista ilman muistiinpanoja, joten tarkemmat sepustukset sitten kuvien kanssa..

Tanne saavuttiin kahdeksan jalkeen, nelja tuntia myohassa ja ensimmaisena tehtavana oli etsia hostelli. Muutamassa kaytiin pyorahtamassa, mutta neljan ihmisen majoittaminen samaan huoneeseen ei ollut mikaan helppo juttu. Onnistui kuitenkin. Yhdessa paikassa ovesta tuli mies, joka kaski seurata itseaan hostellin toiselle puolelle. Seurattiin, ja vei meidat vanhan ladonoven nakoiselle seinalle, jossa oli pienenpieni ovi. Sielta pollahti toinen mies, ja sisaan kurkistettua en tiennyt itkea vai nauraa: siella oli heinaa ja erinainen kasa lautoja. Vaikka ollaan talla reissulla nukuttu enemman ja vahemman kummallisissa paikoissa, jokin raja sentaan. Kadottiin ovelta kun tama toinen mies meni etsimaan hostellin Señoraa.

Cusco nayttaa pikaisella tutustumisella olevan kohtuu eurooppalainen. Taksit ovat hassun pienia, hostelleja ja ravintoloita riittaa joka kulmalle. Perjantaille saatiin junaliput Aguas Calientesiin, joka on etappi enen Machu Picchua, joka on vuorossa lauantaina. Yritetaan ehtia auringonnousun aikaan. Sunnuntaina sitten nokat kohti Nazcaa.

Copacabana

2006-07-13T20:03:00.000-04:00

La Pazin hullun menon jalkeen oli ihana saapua Copacabanaan rauhoittumaan. La Pazissa vietimme jopa yhden yon, ja joidenkin mielesta sekin oli liikaa..

Yobussi oli aamulla kuuden aikaan La Pazissa. Rinkat selkaan saatuamme rupesimme miettimaan mita tehda. Yhtakkia vieressa oli turistipoliisi ehdottamassa hyvaa hostellia.Varoituskellot paassa kilkkuen kiitimme kohteliaasti ja menimme asemalle sisaan, mina allottavimpaan vessaan jossa ikina olen ollut. Mutta hata ei lue lakia: 12 tuntia bussissa ilman vessaa aiheuttaa tiettyja tarpeita.. Keksittiin sitten hostelli, jonne menna ja hypattiin taksiin, jonne meidat saattoi nelja turistipoliisia. Nyt tiedamme etta kello puoli seitseman aamulla ei ole helppo aika loytaa majapaikkaa La Pazissa. Mutta vihdoin reilun puolen tunnin taksila hurauttelun jalkeen loysimme yhden, jossa oli huone meille. Taksikuski oli vallan ihana ja yritti kaikin tavoin auttaa.

Hostelliin paastyamme mietittiin seuraavaa siirtoa. Kukaan ei ollut kauhean tykastynyt kaupunkiin aamun seikkailun jalkeen. Paatettiin sitten kierrella kaupunkia ja ottaa kuvia milloin uskallettiin. Loysin paljon halpoja kirjoja: nyt omistan kaksi harry potteria ja koko sormussaagan espanjaksi. Ja maksoin kirjoista kahdeksan euroa. Kati yritettiin ryostaa kaksi kertaa, mutta rosmo oli liian huono. Mentiin syomaan paikallisten suosimaan paikkaan menu. Salaattilautasella (ei olla viela kertaakaan raakoihin vihanneksiin koskettu taalla) oli jonkinlainen ihmisen karva, joka oli paksumpi ja lyhyempi kuin hius... Seuraava annos oli haaleaa lihakeittoa, josta Nike loysi yhden elainperaista tuotetta muistuttavan kokkareen: muilla oli vain lienta. Paaruoka oli kanaa ja riisia. Katin ensimmainen palanen osoittautui raa'aksi ja muillakin puolessa valissa. Jalkiruokaa ei jaaty odottelemaan vaan maksettiin ja juostiin pois. Ja illalla kaytiin syomassa pitsaa. Hostelille paastyamme heittaydyttiin sangyille ja Katin sangysta putosi pohja.

Mutta kiivettyamme aamulla kaupungin ylapuolelle, loydettiin uusi puoli La Pazista.

Nyt ollaan siis Copacabanassa, rentoudutaan kukin omalla tavalla. Nike oksentamalla vessassa. Yhteensa kahden ja puolen viikon (?) aikana ollaan sairastettu nelja kertaa. Mutta kuitenkin olemme onnekkaita, kun taudit eivat kauhean vakavia ole viela olleet! *koputtaa puuta*

Huomenna kaydaan Isla del Solilla ja ylihuomenna jatketaan Perun rajojen sisapuolelle. Tanaan tyhjensin ensimmaista kertaa kameran muistikortin cd:lle. Kolmesataa kuvaa odottaa lapikaymista. Tai oikeastaan kolme kertaa kolmesataa, onhan muillakin kamerat..

Sucre

2006-07-10T10:46:00.000-04:00

Sucre on varmastikin Bolivian helmi. Pienehko kaupunki, mutta kaunis. Ja luonto ymparilla on kaunis myos. Matka Potosista Sucreen naytti yhden kauneimmista maisemista, joita olen Etela-Amerikassa nahnyt. Illalla lahtee bussi La Paziin, jonne saavutaan kuuden aikaan aamulla.

Kirjoittelin ylos muutamia asioita joita olen taman matkan aikana tehnyt ensimmaisen kerran elamassani:

-Seurannut katolisia haita (kirjoitinkohan oikein..) Kuljettiin kirkon ohi, ja ovi oli auki. Hiivittiin takapenkkiin seuraamaan mita tapahtuu ja huomattiin olevamme haissa. No istuttiin siella loppuun ja taputettiin haaparille niinkuin muutkin ymparillamme..

-Matkustanut 65 kilometria kuorma-auton lavalla. Eilen saksalaisilla oli kova kiire markkinoilta takaisin Sucreen katsomaan jalkapallon finaalia, eika yhtaan bussia ollut nakosalla. Hypattiin sitten kuorma-auton lavalle, jossa jo oli kolmisenkymmenta muuta ihmista. Matkan aikana meita tuijotettin, meille yritettiin puhua ketsuaa (paikallinen intiaanikieli), mutta matka oli kokonaisuudessaan kuitenkin silmia avaava. Bussilla sama matka olisi kestanyt puolitoista tuntia, nyt istuttiin kyydissa kaksi ja puoli tuntia. Ja kerettiin nakemaan jalkapalloa toisesta puoliajasta (?) eteenpain..

-Liftannut. Chilen puolella Katilla oli kova hinku liftata naapurikylaan, joten peukut pystyssa tien varteen. Ei niin hyva idea, kun jouduttiin odottamaan autoa tunnin verran auringonpaahteessa. Kyydit oli ihan turvallisia, perheita, jotka otti takapenkille kolme tyttoa.

-Syonyt neljan ruokalajin lounaan kolmella eurolla. Potosissa mentiin aamupalalle kahdentoista maissa, ja paadyttiin syomaan lounasta. Alkupala taytettyja lettuja, keitto, paaruoka ja jalkiruoka. Ilmeisesti sama hintataso jatkuu Perussa.

-Syonyt juustoa koyhien kanssa. Eilen mentiin markkinoille, ja koska lahto oli aamulla aikaisin, emme kerenneet syoda aamupalaa hostellilla. Otettiin mukaan siis leipaa ja juustoa kimpale ja syotiin niita Tarapucossa puistossa. Tajuttiin olevamme huomion kohteena ja ruvettiin jakamaan juustoa ymparille keraantyneille vanhuksille ja lapsille. Tuli muuten parempi olo siita antamisesta kuin itse aamupalan syomisesta.. Myos aarimmaisen koyhyyden kohtaaminen nain lahelta taitaa olla ensimmainen kerta elamassa..

-Ostanut kilottain villavaatteita muutamalla kymmenella eurolla. Eilen siella markkinoilla lahti ehka hieman kasista loppumatkaa ajatellen.. Esimerkkihintoja: villapaita 5 euroa, poncho 10 (100 % villaa, viela hieman "rasvainen"), shaali 10 euroa, pipo 1,5 euroa, hanskat 1,5 euroa...

-Kaynyt suola-aavikolla. Uyunissa on maailman suurin suola-aavikko, jossa suolaa on kahdeksan metrin syvyyteen asti. Paallepain naytti ihan jaassa olevalta jaalta.. Samaan kohtaan voisi liittaa myos nukkumisen suolahotellissa, jossa jopa sangyt olivat tehty suolasta. Ei ollut kauhean lammin paikka..

-Oleillut yli 4000 metrissa merenpinnasta. Hiukan oli paa kipea ensimmaisina paivina, toisilla reistasi muu kroppa. Nyt alkaa olla jo tottunut ilmastoon, mita nyt hengastyttaa yli sadan metrin kaveleminen.

-Syonyt laaman lihaa. Maistuu aika paljon naudanlihalle. Ruokalistalla on myos marsu, kunhan paastaan Perun puolelle..

-Kavellyt 40 metrin syvyydessa maan alla. Oli taas vuosisadan idea laittaa kaivokseen ihminen, joka ei voi menna edes lumeen kaivettuun kaytavaan.. Mutta selvisin hengissa, vaikka hetkittain arvelutti luottaa oppaaseen, joka mita ilmeisemmin oli hieman "erikoinen".. Vanha kaivosmies, joka rupesi horppimaan pirtua puolessa valissa maan alla.

Siinapa niita.. Matkailu avartaa, suosittelen muillekin :D

Bolivia

2006-07-02T18:50:00.000-04:00

Eilen saavuttiin San Pedro de Atacamaan ja huomenna aamulla lahdetaan taalta. Koko kylapahanen elaa turisteista, ja hinnat ovat sen mukaiset. Ennen tannetuloa kaytiin Calamassa maailman suurimmalla kuparikaivoksella, joka oli pettymys. Maailman suurin kuoppa ehka, muuta ei juuri nahty. No, eipa paljoa siita koyhdytty..

Huomenna lahdetaan kolmen paivan safarille maaranpaana Uyunin suola-aavikko. Siita sitten jatketaan eteenpain. Ennen torstaita ei luvassa paivityksia.

Asken tormasin kolmeen suomalaispoikaan, jotka ovat pari kuukautta reissussa taalla. Oli hauskaa ja miltei mahdotonta puhua suomea. Vakisinkin joutui miettimaan sanoja ja pojilla taisi olla aika hauskaa :D

Nyt menoksi, nauttikaahan kesasta!

Calama

2006-06-29T12:16:00.000-04:00

Hola!

Huomenna siirrytaan Calamasta San Pedro de Atacamaan, jossa on tarjolla kaikenlaista kivaa katseltavaa, Lonely Planetin mukaan San Pedro on se paikka pohjois-Chilessa, johon reppumatkaajat kokoontuvat. Tahan asti ollaan pyoritty lahinna kaupungeissa ja koitettu toipua raskaasta lukukaudesta :D Ennen lahtoa kaydaan viela kurkistamassa kuparikaivoksella, miten sita louhitaan. Mitaan ihmeellista ei oikein ole tapahtunut, jalkapalloa on seurattu tiiviisti, enemman kuin Suomessa kaikissa kisoissa yhteensa! Ja olen syonyt ihan tajuttoman paljon, kiloja on saattanut muutama kertya... Aurinko paistaa, ja on melkein yhta lamminta kuin siella. Viela talla hetkella. Boliviassa sitten palellaan.

Tylsa kirjoitus, mutta yritin keksia jotain muutakin kuin vain missa ollaan ja minne ollaan menossa :D

La Serena

2006-06-25T13:40:00.000-04:00

Terveisia La Serenasta!

Illalla on tarkoitus ehtia observatorioon katselemaan tahtia, tosin bussi Antofagastaan pohjoiseen lahtee 00.15, ja pitaisi olla silloin siis bussiasemalla. Eli viela mennaan Chilen puolella, ainakin tama viikko, kunnes suunnitetaan San Pedro de Atacamasta Bolivian puolelle.

Lisaa kirjoittelen paremmalla ajalla. Toivottavasti kaikilla oli turvallinen juhannus!

Tietokoneet!

2006-06-20T18:37:00.000-04:00

Hetken naytti lahteminen todella huonolta. Tietokone sanoi sopimuksen irti noin mitaan ennalta ilmoittelematta. Kuitenkin, hienoisen hammasten kiristelyn ja hiusten repimisen jalkeen (nojoo, oikeasti hypin seinille ja matelin verkkokaapeleita pitkin Irlantiin..) loppu hyvin, tai ainakin paremmin kuin aamulla.

Ensin olin jo laittamassa konetta postilla Suomeen, mutta loysin viimein lohduttoman surffailun jalkeen Applen liikkeen Viña del Marissa ja viidentoista minuutin kuluttua istuin jo lappari sylissa menossa kohti kyseista kaupunkia. Ja se mies teki ihmeen: sai koneen kaynnistymaan ja sain kuin sainkin 15 sivuisen keskeneraisen harjoitustyon seka valmiin kymmensivuisen harjoitustyon ulos muistitikulle!! Kuinka onnellinen ihminen voikaan olla asiasta, joka tavallisena paivana ei olisi aiheuttanut mitaan tunnemyrskyja..

Nyt kuitenkin tarvitsen jonkinlaisen kuitin takuun voimassaolosta Suomen paasta ennekuin korjaavat konetta. Ihan sama, kirjoitan sen vaikka itse, mie paasen kun paasenkin reissuun!!

Viime yona oli taallaoloajan voimakkain maanjaristys. Makasin sangyssa ja ihmettelin, etta nytko pitaa ruveta suunnittelemaan evakuointia, kun se vihdoin lakkasi. Pariskuntakuvakin kaatui hyllyssa. Ei sita tunnetta pysty oikein kuvailemaan. Tuntuu kuin joku tormaisi taloon, mutta samalla koko kaupunkiin. Vasta kun itse istuu ja odottaa, etta tarina lakkaa, ymmartaa kuinka isosta voimasta siina oikein onkaan kyse.

Ekologiaa..

2006-06-18T19:13:00.000-04:00

Huh, lakko loppui viime maanantaina, ja nyt on sitten ollut ohjelmaa vaikka muille jakaa.. Ja ensi viikko on sitä samaa, kun eihän mahdollisesta lomasta voi luopua vaikka henki menisi:D Eilen kirjoitin harjoitustyön retkestä kansallispuistoon, jolla en kyllä ollut mukana. Mutta harjoitustyöstä tuli ihan hyvä :D. Epäilen suuresti, etteivät proffa ja assistentti saa mun töistä mitään selvää, joten antavat arvosanan kuitenkin ihan summamutikassa. Eli pääasia, että kirjoitan edes jotain, niin saan arvosanan.

Tänään on ollut vuorossa tutkielma Itämerestä. Mielenkiintoista ja ihan oikeasti opinkin jotain uutta.. Ja huomenna jatkan. Parikymmentä sivua kun ei ihan helposti valmistu :D Sitten tiistaina pidän sen aiemmin kuulutetun esitelmän ja keskiviikkona teen tentin. Ja pidän sormet ja varpaat ristissä, että saisin edes tämän kurssin läpi. Pelkät englanti ja espanja eivät luultavimmin tyydytä kirstunvartijoita..

Sitten torstaina tavarat kasaan, rinkka lähtökuntoon, loput Katille säilöön ja bussiin nokka kohti pohjoista. Ja seuraavaa päivitystä jäädään jännityksellä odottamaan..

Tänään tapahtui jotain kummallista: olin lukevinani englanninkielistä tekstiä kunnes huomasin ylänurkassa painikkeen "Show in English". Hetken aikaa manasin, että taitaa jumittaa sivut aika pahasti, kunnes tajusin että luin sujuvasti espanjaa!!

Väärä hälytys

2006-06-12T16:11:00.000-04:00

Ei ne olleetkaan bedbugeja, ainakaan en ole lisää puremia saanut ja vanhatkin alkavat taas jo parantua. Tosin historian toistuessa ne paranevat juuri kun saan uusia puremia. Mutta kaikkeen tottuu.. :D

Lakko jatkuu edelleen. Viikonloppuna sain yhdeltä suunnalta kuulla, että suunnittelevat lopettamista, ja toiselta, että jatkavat edelleen indefinito. Varaudun tällä hetkellä siis tulevaan tenttiin. Perjantaina tein biokemian välikokeen (professorin idea meille vaihtareille) ja pahasti näyttää siltä, että ei tarvi mennä sitä viimeistä tekemään. Tuskin sain pistettäkään. Tiedettiin siis, että kyseessä on laskutentti. Hyvä, hankittiin laskimet ja opeteltiin kaavat. Mentiin tekemään koetta ja saatiin kuulla, että mukana saa olla kaikki materiaali, mitä on vain löytänyt. Siinä vaiheessa epäilin, että nyt taitaa mennä aika pieleen.. Ja niinpä menikin. Ja kokeen jälkeen professori halusi sitten jutella tentistä. Yritin toisella kädellä pitää tenttivastauksiani piilossa ja toisella avata ovea, että pääsisin karkuun.

Olen tässä jo miettinyt hyviä syitä, miksi en suorittanut montaakaan opintopistettä. Tässä muutamia tuotoksia:

-Kieliongelmat. Suomessa opittu ei todellakaan päde täällä: jos sanaston ymmärtäisi, niin yleensä se artikuloidaan mahdollisimman epäselvästi. Yritä siinä sitten oppia ja tietää missä pitäisi olla milloinkin.. Kieliongelma tuli myös vastaan välikokeissa, kun en ymmärtänyt kysymyksiä.

-Lakko. Ei ole opetusta, ei tenttejä. Kaikki on sekavaa, ja aikataulujen puuttuminen luo stressiä.

-Kulttuurien eroavaisuus. Jos Suomessa luennoille on annettu lukujärjestys ja tenteille päivämäärät, ne myös ovat silloin. Täällä ei. Tenttipäiviä saatetaan muuttaa viikkoa ennen, niinkuin biokemiassa. Se luo sekasortoa muuallekin kuin vain vaihtarin päähän. Kulttuurien eroon menee kaiketi myös tenttikäytäntöjen eroavaisuus. Tiedettiin kyllä, että tässä välikokeessa lasketaan, mutta ei tiedetty että aineistoa saa olla mukana. Ja puolitoista tuntia on liian vähän kolmen laskun hahmottamiseen ja laskemiseen vieraalla kielellä.. Etenkin kun laskut olivat astetta vaikeampia kuin harjoituspaperissa ja kaksi astetta vaikeampia kuin luentoesimerkeissä. Ensimmäinen välikoehan oli niitä monivalintoja, joten ainakin koetyypit tulevat tutuiksi..

Pahinta on, että oikeasti olen yrittänyt mennä luennoille kärsivällisesti, vaikka melkein viikottain olen ollut kahdestaan professorin kanssa. Tiedän muita vaihto-oppilaita, jotka ovat turhautuneet aikataulujen muutteluihin ja lähteneet reissuun. Ja olen käynyt joka tentissä, joka on ollut. Niitäkin ovat muut jättäneet käymättä. Toivottavasti tukijärjestelmän tarkastajille riittävät läsnäolomerkinnät tenttilistoissa, jos rupeavat syitä pisteiden puuttumiseen kyselemään..

Lopuksi vielä kuvajainen, jota en yksinään jaksnaut ruveta flickriin laittamaan. Heräsin vahingossa seitsemältä aamulla. (Täällä olen herännyt ennen yhdeksää alle kymmenen kertaa..) Poukaman takana olevat vuoret näyttivät olevan tulessa, joten pompin makuupussissani ottamaan kameran (niin, täällä on talvi, kylmä sisäilma ei houkutellut ulostautumaan) ja takaisin ikkunalle, jossa vietin hetken ihastellen maisemaa. Ja sitten nukuin kolme tuntia lisää.

Sataa sataa ropisee..

2006-06-08T01:00:00.000-04:00

Tänään koin hetkellisen valaistumisen aiheesta miehet ja autot. Kuinka olisi hienoa kun auto olisi isompi ja tehokkaampi. Toivoin sitä samaa myös sateenvarjostani (ainakin se oli halpa..). Nyt se suojasi upean pehkoni kaatosateelta, mutta kaikki muu olikin sitten läpimärkää kun pääsin kaverille perille. Ja hiuksetkin märät ihan vain ilmankosteudesta.

Jep, vuorokauden satanut kaatamalla. Voitte vain kuvitella missä kunnossa kadut ovat. Äsken kahlasin puroissa, ja colectivo meni etupuskuria myöten vedessä yhden mäen alla.. Ja nyt ainoat talviset kenkäni ovat litimärät, ja huomenna pitäisi yliopistollekin mennä. Ei, meillä ei ole vieläkään luentoja, mutta ihan vaan fiiliksen vuoksi.

Mutta nyt sänkyyn noin tsiljoonan ötökän kanssa. Epäilen vahvasti että sängyssäni elää bedbugeja. Googlettakoon ötökkäkammottomat.

..pilipilipom!!

Tylsäilyä

2006-06-06T15:43:00.000-04:00

Lakko kestänyt nyt viikon, eikä vieläkään ole tiedossa kuinka kauan sitä jatketaan. Viime perjantaina siis eivät saaneet sopua aikaan, ja mielenilmaukset jatkuivat. Yritin kovasti mennä hakemaan kirjastosta tenttikirjan ja palauttamaan harjoitustyön, niin eihän siitä tullut mitään, kun paikalliset olivat sulkeutuneet yliopiston aitojen sisäpuolelle. Täällä siis Lappeenrannan rakennukseen verrattuna ovia on paljon vähemmän, ja koko yliopistoaluetta kiertää aita, joiden aukoissa on "vartijat" tavallisenakin aikana. Ensimmäinen kosketukseni helmikuussa koulun henkilökuntaan oli portilla seissyt vartija, joka ohjasti minut oikeaan suuntaan alueella.

Hetken aikaa seisoskelin Alexin ja noin sadan muun opiskelijan kanssa ulkopuolella kuunnellen propagandaa. Sitten bongasin tuutorini (vieläkö joku muistaa ensimmäisistä kirjoituksista kuinka paljon tykkään Camilasta :D) sisäpuolelta ja yritin selvittää tilannetietoja. Eivät tiedä milloin loppuu, eivät tiedä milloin kirjastoon pääsee, eivät tiedä milloin tentit mahdollisesti ovat. Ehkä ensi viikolla. Ainakin se tuntui olevan fakta, että jos lakko loppuu torstaina, tenttejä ei ole vielä torstaina. Joten helpotuksen huokaus aamuisiin stressihetkiin etsiessä tietoa lakon jatkumisesta.

Nyt siis pitäisi vain olla ja odottaa. Miten vaikeaa se voikin olla. Etenkin kun vaarana on nyt talviloman lyhentyminen ja pahimmassa tapauksessa reissun peruuntuminen..

Ainiin, reissu, olenko kertonut siitä? Suunnitelmissa on Katin ja Niken kanssa lähteä viideksi viikoksi pohjoiseen. Ensin San Pedro de Atacamaan Chilessä, siitä Bolivian puolelle Uyunin suola-aavikoille. Sieltä La Paziin, pääkaupunkiin, josta Titicaca-järven kautta Peruun suuntana Machu Picchu. Siinä vaiheessa tutkitaan kalentereita ja päätetään jatketaanko Limaan ja rannikkoa pitkin takaisin Chileen vai suoritaanko nopeinta reittiä luennoille. Joo, muistan kyllä melkein vannoneeni Bolivian jättämistä kokematta, mutta erinnäisten keskusteluiden jälkeen minut on vakuuutettu maan turvallisuudesta, kunhan vain pitää terveen järjen mukana matkassa. Mukaan jos saisi vielä mahdutettua tutustumisen viidakkoon, niin olisin aika tyytyväinen..

Käsi ylös kuinka moni haluaisi mukaan? ;)

Kotiseutua

2006-06-03T16:06:00.000-04:00

Lisäilin iloksenne kuvia Valparaisosta. Oli ihan hyvä tehdä järjestetty tour, yksinään harvemmin tulee kanniskeltua kameraa mukana kaupungilla liikkuessa. Kameran puuttumista harmittelin menneellä viikollakin, istuessani microssa kun opiskelijat tukkivat kaupungin vilkkaimman tien. Videopätkä olisi kyllä tainnut olla kuvaavin tapahtumasta, kuskit ovat sisäistäneet hyvin autokoulun opit: "Käsi äänitorvella.."

Lakko jatkuu tälläkin hetkellä. Tai ainakin vielä perjantaina. En ole uutisia saanut, saivatko haluamansa hallitukselta. Tosin joudun nielemään sanani siitä, etteivätkö saisi mitään aikaiseksi. Perjantain sanomalehdessä (kyllä, luen ajoittain paikallisuutisia..) seisoi presidentin luvanneen opiskelijakortin toimivan liikenteessä vuoden jokaisena päivänä vuorokauden ympäri ja koko maassa. Nyt sen alue rajoittuu Valparaison ympärille ja alennuksen saa viikolla kahteentoista asti yöllä, lauantaisin yhdeksään ja sunnuntaisin ei ollenkaan. Ja vain lukukausien aikana.

Uutisissa oli ollut kuulemma mielenosoituksista. Joku taisi sanoa, että jos hallitus ei myönny vaateisiin, tulee ensi viikolla olemaan historian suurin mielenilmaus, joka prosenteissa väestöstä vastaisi viittä miljoonaa saksalaista kaduilla. Aika paljon.

Kirjoitellessani kuvatekstejä tuli mieleen selventää tätä Valparaison liikennekulttuuria, tai no, liikennettä :D Liikenne on täällä suuri ongelma, kulkuneuvoja on aivan liikaa katujen pinta-alaan nähden. Pienentämällä tätä määrää omakin koulumatka lyhentyisi ajallisesti puoleen..

Microt ovat se asia, joka jokaiselle täällä käyneelle syöpyy lopullisesti mieleen. Ne ovat niitä pakokaasunkatkuisia melusaasteita, jotka kolisevat ja kalisevat mennessään. Ikkunat on kirjoiteltu täyteen linjan teitä, ja plazojen nimiä, jotka jäävät matkan varrelle. Ja linjan numerokin on yleensä mainittu. Niistä yrittää sitten bongata riittävän informaation, joilla saattaisi päästä oikeaan paikkaan. Microt kulkevat myös kukkuloille, ja kyyti on kuin vuoristoradalla.. Opiskelijahinta on 130 pesoa, eli parikymmentä senttiä, normaalihinta on 350 pesoa ja öisin saa yleensä neuvoteltua "Kaksi viidelläsadalla" tms.

Microkuskit ovat oma lukunsa. Heillä on hirmuvalta omaan autoonsa, ja heitä tulee kunnioittaa. Usein microt ovat koristeltu kuskin näköiseksi, ja etenkin yömicroissa pauhaa kuskin mielestä hyvä musiikki. Viimeksi muistutuksen sain tästä hirmuvallasta yrittäessämme lauantaina mennä opiskelijahinnalla. Kuski vain totesi, että ei toimi lauantaisin. Minä sitten näyttämään korttia (jossa lukee alennuksen ajat) ja vaatimaan opiskelijahintaa, niin kuski vain toteaa että jos ei kelpaa, niin voi mennä pois. Ja taas Sanna kiehui. Yksin olisin poistunut microsta, mutta tytöt aloivat olla jäässä, joten kiltisti sitten maksettiin koko hinta. Toinen kuski sulki oven kun olin puoliksi sisällä ja lähti liikkeellä. Vasta seuraavissa liikennevaloissa pääsin pois ovien välistä..

Toinen edullinen ja kätevä kulkumuoto on colectivo. Aiemmin oma käyttöni rajottui kukkulalle kulkemiseen ostosten kanssa. Nykyisin Katin kotiin mennessä on helpoin hypätä colectivoon, joka menee melkein ovelle saakka. Colectivo on siis tavallinen henkilöauto, jolla on tietty reitti. Vähän niinkuin yhteistaksi. Kuljettajat ovat yleensä mukavia ja puheliaita. Matka maksaa välimatkasta riippuen, kukkulalle 300 pesoa (~50 senttiä), toiselle puolelle kaupunkia 400 ja kauemmas jotain 600 pesoa. Kati kertoi kerrasta, kun oli mennyt kotiin colectivolla, ja kuski oli koukannut reitiltä viedäkseen huonojalkaisen mummelin kotiin :D

Kolmantena julkisena vaihtoehtona on trolleyt, jotka vastannevat Helsingin ratikoita. Liikkuvat sähköllä ja ovat microja edullisempia. Eivät vain kulje kukkuloille, joten itse olen kyydissä istunut vain kerran.

Takseja paikalliset käyttävät harvoin. Lienevät useimmiten pukuherrojen ja turistien käyttämiä. Ite olen käyttänyt kahdesti: ensimmäisen kerran kun muutin hostellilta tänne vakiasuntoon ja toisen kerran kun muutettiin Elisan tavarat tänne. Hinta on jotakuinkin kymmenenkertainen colectivoon, mutta rinkan ja rollerin kanssa liikuttaessa on hieman helpompi edetä taksilla kuin microlla...

Uutuutena kaupunki ylpeilee metrolla, joka ei Suomen vastaavasta eroten kulje kertaakaan maan alla. Eli tavallaan kaupunkijuna siis. Juna kulkee Valparaisosta Limacheen, joka on noin tunnin matka. Kätevä tuolle välillä, ei niin kätevä lyhyemmille. Juna on arvokas microihin verrattuna, mutta hiljainen ja turvallinen. Mainostavat juuri nyt opiskelija-alennuksia, mutta esimerkiksi minä joutuisin ensin kävelemään asemalle, odottamaan junaa ja viimeksi kävelemään asemalta kouluun. Aikaa menisi kaksinkerroin microonkin verrattuna.

Ja kaikkien edellisten lisäksi liikenteen seassa sukkuloi tavallisia henkilöautoja, kävelijöitä, koiria ja satunnaisesti aaseja. Eipähän mene ainakaan liian tylsäksi.

Lakko

2006-05-30T14:47:00.000-04:00

Nyt olen kiukkunen, kuvaannollisesti kuin persiille ammuttu karhu. Puoli tuntia sitten sain kuulla ettei täksi päiväksi huom! siirretty tentti ei sitten olekaan tänään, kai. Opiskelijat kun menivät lakkoon. Tosin, professori sanoi, että tentti on. Ja professorin huoneen ulkopuolella olevat opiskelijat vakuuttivat, että tenttiä ei ole.

Olen ymmärtänyt, että lakkoa käytetään Suomessa viimeisenä keinona muiden keinojen flopatessa. Lakkoa suunnitellaan pitkään, siitä annetaan varoitus, ja siitä on olemassa aikataulu. Olenko oikeassa? Kaikki on ennalta suunniteltua.

No, täällä muut yliopistot kai olivat lakossa pari viikkoa sitten jo. Nämä päättivät lakosta tänään, ja nyt kukaan ei tiedä kuinka kauan lakko kestää, kuka lakossa on, ja mihin tapahtumiin se vaikuttaa. Niinkun esimerkiksi onko meillä sitä perhanan koetta vai ei. Ja valitettavasti myös näyttää pahasti siltä, että pieni osa oppilasita välittää omista oikeuksistaan ja todella uskoo lakon vaikuttavan asioihin, ja suurin osa lakkoilijoista on vaan iloisia vapaapäivistä ja makailevat yliopiston uima-altaalla ottamassa aurinkoa.

Itelläni tämä sotkee vain aikataulun, kun tenttejä ja esitelmiä joudutaan siirtämään, mutta Elisalla on asia hieman huonommin. Elisa varasi lennon Buenos Airesiin torstaille päivä sen jälkeen kun uusi tenttipäivä oli varmistettu. Nyt, jos tentti siirretään, se siirtynee ensi viikon tiistaille, jolloin Elisa on vielä Buenos Airesissa.

No, päätettiin odottaa sinne seitsemään, jolloin sen tentin pitäisi olla ja yrittää luentosaliin sisälle tekemään sitä tenttiä. Jos paikalliset opiskelijat eivät seiso ovella estämässä.

Ymmärrän, että opiskelijoilla täällä ei ole samanlaisia oikeuksia kuin Suomessa, ja olot ovat pahimmillaan jopa kurjat. Mutta jos ajatellaan, että Suomessa usein kuultu lause Opiskelet vain itseäsi varten pitää todella paikkansa, niin eikö lakkoilu ole silloin vain itseltä pois? Lainaten erästä teekkaria, tavallaan omiin muroihin pissimistä? Esimerkiksi paperityöläisten lakkoilu viime kesänä aiheutti suuria tulomenetyksiä yhtiöille, ja sitä kautta kai myös kansantalouteen..? En ole taloustieteilijä, enkä ota kantaa lakkoilun oikeutukseen. Mutta pointti oli se, että opiskelijoiden lakkoilu ei tietääkseni aiheuta tulomenetyksiä, tai mitään muitakaan menetyksiä millekään taholle?

Ärr, kiukkuisena täällä istun ja vain odotan.. ja odotan.. ja odotan..

Eläimellistä menoa

2006-05-29T15:23:00.000-04:00

Testasinpa sitten viikonloppuna äänijänteiden kunnon. Kunnossa oli sumutorvi, nyt voi taas pari kuukautta olla hissukseen..

Tapahtumasarjahan alkoi kun Jacob päätti kengänkärjellään näyttää kadulla olevan hämähäkin, joka siis oli ISO, ainakin kanamunan projektion kokoinen, tietämättömänä lievästä hämähäkkikammostani. Hämähäkki oli tässä vaiheessa noin kolmenkymmenen sentin päässä mun jalasta ja päiväohjelman opas juuri selittämässä jotain tärkeää. Karjaisun ja hihkaisun välimaastoon sijoittuvan viisi sekuntia pitkän ääninäytteen jälkeen hiljaisuus valtasi kadun ja noin kolmekymmentä silmäparia tuijotti hieman hämmentyneenä. Mutta hämmentynein oli kyllä allekirjoittanut. Sen mitä adrenaliinipulssiltaan pystyi muuta maailmaa hahmottamaan.

Ja nyt näen taas hämähäkkiaiheisia unia.. Mutta ei se mitään; ostettiin Elisan kanssa kaksi isoa palaa suklaatäytekakkua ja jotain toisenlaista täytekakkua. Ja nyt menen syömään ne.

Viiniä ja viihdettä

2006-05-25T21:51:00.000-04:00

Lisäilin taas kuvia tuonne flickriin. Lukekaa ne kuvatekstitkin, kerrankin yritin panostaa niihin :D

Käytiin siis viikko sitten pienellä kierroksella viinitiloilla ja Isla Negrassa. Casa de Isla Negra on yksi kuuluisan runoilijan Pablo Nerudan kolmesta talomuseosta. Joo, en miekään tuota nimeä ollut kuullut ennen tänne tuloa, nyt siis jo paljon viisaampi. :D

Viinitiloja oli kaksi. Niitä kun on yhden nähnyt, tuntuu että on nähnyt kaikki. Pikkuhiljaa alkaa valmistusprosessi aukeamaan, toisto on opintojen äiti :D. Nyt olen sen neljästi kuunnellut. Viiniä maisteltiin, enkä siinä suhteessa tullut yhtään sen viisaammaksi. Edelleenkin viini on minusta hyvää silloin kun se maistuu hyvälle. Jätän muut arvioinnit muille..

Pablo Nerudan talo oli täynnä tavaraa. Ja kun sanon täynnä, myös tarkoitan täynnä. Olohuoneen täyttivät erinnäiset laivojen keulakoristeet, naisia suurinosa. Ja tietenkin käytetyt sellaiset. Muissa huoneissa oli kotilokokoelmia, karttakokoelmia, lasia, astioita, maalauksia, kortteja, hyönteisiä...ja vaikka mitä muuta.

Tänään alkoi sataa. Sade alkoi joskus aamupäivällä ja siitä asti on satanut. Kadut tulvivat, koska viemäriverkosto on olematon. Olemattomalla tarkoitan, ettei sellaista ole olemassa :D Valparaisossa ollaan vielä paremmalla alueella, koska vesi valuu mäkiä alas. Viña on tasaisen laakeaa, ja siellä kadut todellakin tulvivat. Itsehän kahlasin vain nilkkoja myöten vedessä kun tulin koulusta ;)

Koulu sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Ensi viikolla on taas yksi koe. Pitänee ruveta palauttelemaan mieleen mitä tiedän entsyymeistä. Ainiin, ja joudun pitämään esitelmän :D Kuinka moni haluaisi olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa asiantuntevaa esitelmää karhun ja saimaannorpan ekologiasta espanjaksi? :D

Gringo Stupido

2006-05-17T17:58:00.000-04:00

Yksi asia on kiukuttanut jo pari viikkoa ylipaljon: asioiden vaikeutuminen kun toisena osapuolena on vaaleaihoinen ihminen, paikallisten kielelllä gringo. Gringo on oikeasti haukkumanimi yhdysvaltalaisille, mutta nämä eivät täällä ole turhantarkkoja..

Eilen kotiinkävellessäni tunsin väkijoukossa kun repun vetoketju aukesi. Säästyin tältä oikeastaan aika huonolta näpistysyritykseltä vain salamannopeiden refleksien avulla. Käännähdin siis ympäri ja takana tulleet parikymppiset pojat katosivat tien toiselle puolelle. Pikainen tarkistus että sivutaskussa olleet muistitikku ja kolikkokukkaro olivat tallessa. Isompaa vetoketjua eivät kerenneet kiskomaan auki. Kolikkokukkarossa oli noin kahden euron arvosta pesoja, joten menetys ei olisi ollut suuri.. Kavereille noita yrityksiä on käynyt enemmänkin, osalta lähtenyt jopa lompakko sisältöineen.

Pienten rahamäärien huijaaminen gringoilta on paikallisille yleistä huvia ja suurta taidetta. Hedelmiä ostaessa saattaa hinta nousta parillakymmenellä pesolla vain koska näytät vieraalta, viidensadan peson kolikon sijasta saatkin takaisin samannäköisen sadan peson kolikon jne, näitä riittää. Tänään microssa maksoin sadan peson ja viidenkymmenen peson kolikoilla matkan, jonka hinta on opiskelijoille 130 pesoa. Sain lipun, enkä vaihtorahoja. Hetken aikaa käsi ojossa odoteltuani kuski rupesi antaumuksella tutkimaan opiskelijakorttiani uudestaan, ja vihdoin myöntyi pienen sanaharkan jälkeen antamaan vaihtorahan. Ja tätä tapahtuu microissa huolimattomille päivittäin.

20 pesoa ei ole euroissa kuin pari senttiä, joten rahallinen arvo on minimaalinen. Oikeastaan en varmaan kadulla edes pysähtyisi poimimaan tuota rahamäärää. Mutta kysymyksessä onkin periaate. Melkein voisin kirosanalla ilmaista kuinka paljon tuollainen ärsyttää tapahtuessaan vain ja ainoastaan vaaleaihoisille ihmisille.

Kuinka helppoa Suomessa onkaan, kun voi luottaa ihmiseen edes hiukan.. Täällä joka vaihtorahan joutuu laskemaan, ravintolalaskun tarkastamaan, ostokset tarkistamaan kassalla (supermarketeissa on pakkaajat kassoilla), eikä kassia voi laskea maahan kiepauttamatta sitä jalan ympärille. Rasittavaa ja huonon päivän sattuessa erittäin ärsyttävää.

Kuvia

2006-05-16T11:14:00.000-04:00

Inspiroiduin näköalastani sen verran että kaivoin kameran esiin ja harjoittelin yökuvausta. Ja pari päiväkuvaakin tuli otettua. Lisäilin ne tuonne flickriin.

Pitäisi taas tehdä jotain koulujuttujakin, mutta yhtä vaikeaa se on kun Suomessakin.. Siitä biokemian välikokeesta olin saanut 53%, koko kurssin raja taitaa olla 55%. Mutta en ollut huonoin, joku paikallinen oli saanut vähemmän. Mahtaa sapettaa :D Kaksi välikoetta jäljellä, joten en ole vielä huolissani. Ja ekologian kahdesta harjoitustyöstä oli molemmista tullut yli 80%, ja toisen tein ihan yksinäni. Hyvä minä! \o/

Täällä on kylmä.

Tour Argentina part 3/3

2006-05-09T15:53:00.000-04:00

Tunnin verran oli kai nukuttu kun heräsin tunteeseen, ettei kaikki ole ihan kohdallaan mahassa. Siirryin sitten hotelli helpotuksen puolelle, ja seuraavat kahden tunnin aikana vietin useita muistorikkaita hetkiä katsellen kaakeleita. Eräällä kerralla koin hetken paniikin, kun löin kopin oven niin lujasti kiinni, ettei se enää auennut vetämällä (ovet avautuvat sisäänpäin). Onnekseni Nike käveli samalla hetkellä sisään ja avasi oven potkaisemalla. Eivät saaneet kuulemma telttailla pihalla ja joutuivat nousemaan ylös.

Pari tuntia annettiin autossa nukkuvien jatkaa uniaan ja jatkettiin Cordobaan, johon ei aluksi ollut tarkoitus jäädä yöksi, mutta koska olin siinä vaiheessa jo heikohkossa kunnossa päädyttiin majoittumaan hostelliin. Minä sänkyyn, muut kaupungille. Iltaan mennessä olivat kaivaneet jo lähimmän sairaalan nimenkin, mutta itse koin olevani siinä kunnossa, etten palveluita tarvinnut. Kahdentoista tunnin unien jälkeen söin kuivattua leipää ja kävin yöunille.

Lauantaiaamuna olo oli melkein ok, ja pystyttiin jatkamaan matkaa. Tie vei yli pienehköjen kukkuloiden, joiden antia oli condorin bongaaminen (iso, ISO lintu...), kaahailu mutkaisella tiellä, maisemien ihailu ja hillojen, makkaran, juustojen, hunajan ja kinuskin ostaminen tien varrella olevasta kojusta. Yö vietettiin lähellä Mendozaa huoltoaseman pihalla. Pojat kysyivät vain paikkaa nukkua, ja paikan omistaja ohjasi meidät sivupihalle ja sanoi, että on käytettävissä jos tarvitaan jotain.

Sunnuntaina palautettiin autot ja suunnattiin bussiterminaaliin. Matkan viimeinen osuus meni jokseenkin ongelmitta, mitä nyt Jacob ja Kati joutuivat luopumaan hunajastaan rajalla. Mitään kasvi- eikä eläinperäistä, käsittelemätöntä, kun ei saa matkata rajan yli. Tavaroiden läpivalaisussa katsoin kauhulla, kun oma rinkkani siirrettiin epäilyttävien kassien kasaan muiden kassien päästessä takaisin ruumaan. Normaalisti virkailijat tonkivat epäilyttävät kassit vuoria myöten, mutta mun kohdalla tapahtuma eteni eri tavalla. Kävelin miehen luokse käyden mielessäni läpi mitä rinkassa oikeasti oli. Hillon ja kinuskin piti olla ihan sallittuja, joten päädyin tulokseen, ettei rinkassa ole mitään väärää..

”Päivää” Ojennan miehelle maahansaapumislapun, jossa kerron ettei minulla ole mitään väärää mukana”
”Päivää. Minkäsmaalainen olet?”
”Suomalainen”
”Jepjep, mites kieli taittuu? Ymmärrätkö ohjeet?”
”Juu, luulisin niin. Haluatko että avaan kassin?”
”Mmm...Sanna Karoliina, lausunko oikein?”
”Joo, kahdella ännällä”
”Kaunis nimi”
”Kiitos, haluatko että avaan tämän kassin?”
”Onko sinulla hedelmiä?”
”Ei”
”Hunajaa”
”Ei”
”Kasviksia”
”Ei”
”Hunajaa”
”Ei” Kummastunut katsahdus mieheen, sehän kysyi sen jo..
”Lihaa”
”Ei”
”Hunajaa”
”Ei ole ei, haluatko katsoa kassiin?”
”En, odotellaan tuota miestä. Mitäs pidät Argentiinasta, sano ihan rehellisesti.”
”Kaunis maa, ystävällisiä ihmisiä.” Vieressä oleva virkailija mättää tavaroita päättäväisesti vanhemman naisihmisen matkalaukusta. Vielä yksi yritys ”Haluatko että avaan laukun?”
”Ei tarvitse” Samassa toinen mies vie jo laukkua pois ja minä jään seisomaan hölmistyneenä hihnan viereen.
”Voinko mennä?”
”Joo, mene vaan. Hyvää matkaa!”

Seuraavan yön nukuinkin sitten omassa sängyssä, takana 2500 kilometriä.

Ainiin, menin leikkauttamaan hiuksia ja nyt päässä on kiharat. Näytän ihan puudelilta.

Tour Argentina part 2/3

2006-05-09T15:49:00.000-04:00

Tiistaiaamuna herättiin hillittömään kylmyyteen (huom, kesämakuupussit, +10C) Maa oli valkoinen ja joki höyrysi vieressä. Pikavauhtia tavarat kasaan ja autot liikkeelle. Buenos Airesiin saavuttiin kolmen maissa päivällä ja tunnelma tyttöjen autossa oli huikaisevan häikäisevä. Kun vierekkäin menee kahdeksan kaistaa ja ohitukset tapahtuvat oikealta ja vasemmalta ilman vilkkua, tärisee kokeneemmankin kädet. Hyvin Andrea selvitti kaupunkiajon ja näytti ajoittain jopa nauttivan. Autopistan parhaimmistoa oli pukumies, joka ajoi tupakka toisessa kädessä, kännykkä toisessa kädessä kahdeksaakymppiä ruuhkassa ja moottoripyörän kyydissä oleva poika, joka kirjoitteli sujuvasti tekstiviestiä kuskin ohitellessa hitaita autoja satasen vauhdissa.

Tavarat hostelliin ja syömään. Paikaksi löytyi Siga la Vaca, jossa sai syödä lihaa niin paljon kuin napa jaksoi. Lihaa oli grillissä tajuttoman paljon, erilaatuisia, eri kypsyysasteilla. Ja Sannahan jaksoi. Viisi pihviä upposi kahden salaattilautasellisen kanssa oluen huuhtomana. Tosin viimeinen pihvi oli liikaa.. Jälkkäriksi valkattiin Jacobin kanssa puoliksi viinillä jotenkin marinoidut päärynät ja mantelijäätelöä. Voih, ja vielä kerran voih! Jokainen vieri ravintolasta hostellille.

Keskiviikkona tutustuttiin kaupunkiin ja pyörittiin siellä sun täällä. Päädyttiin jalkapallo-otteluun Newells old boys - Velez, joka osoittautui aika mahtipontiseksi. Ihmiset pomppivat ja lauloivat. Ei mahtunut tämän tytön päähän miksi, mutta hauska sitä oli seurata. Niin hauska, että välillä unohtui seurata ottelua, ja missasin puolet maaleista :D Olen nyt siis vankkumaton Velezin kannattaja. Lippu tulee olemaan kunniapaikalla olohuoneen seinällä ;)

Ottelun jälkeen suunnattiin syömään toiseen syö-koko-ravintola-jos-jaksat-paikkaan. Ensimmäisestä kerrasta kun ei koskaan kannata ottaa opiksi, vedettiin Andrean kanssa navat täyteen ruokaa, ja sitten tajuttiin myös jälkiruokapöydän kuuluvan hintaan. Ja hihitettiin, kun ruoka oli älyttömän hyvää, sitä oli tajuttoman paljon eikä maksanut paljon mitään (edellisen päivän ravintola oli paikalliseen hintatasoon kohtuullisen hintava, mutta ruoka oli myös erittäin tasokasta). Ja taas vierittiin hostellille...

Torstaina pyörittiin ostoksilla. Mukaan tarttui muutama toppi ja nahkatakki. Nahkatakin osto oli oma tarinansa. Ensin sitä etsittiin ihan vain Andrealle, joka sovitteli eri malleja ja värejä aikansa, päätyi yhteen, mutta empi vielä. Myyjä otti yhtäkkiä sytkärin taskustaan ja piti liekkiä hihan alapuolella (takki ei ollut Andrean päällä..) Halusi vain näyttää ettei ole muovitakki... ja tyttöjen ilmeet varmasti näkemisen arvoiset, koska myyjä repesi nauramaan.

Välissä käytiin syömässä samassa paikassa kun edellisenä iltana, koska kaikki eivät silloin halunneet syödä, mutta kaikkien kehujen jälkeen halusivat kokeilla. Ruoka oli edelleenkin hyvää, halpaa ja sitä oli riittävästi. Ja nyt olin oppinut jotain, enkä syönyt itseäni ähkyyn, vaikka jälkiruoaksi söinkin kookosleivoksia, kahta erilaista hyytelökakkua, kinuskikakkua, suklaakakkua, suklaajäätelöä ja lopuksi vielä Niken ylimääräiset limejäätelöt.

Ruokailun aikana Andrea oli päättänyt ostaa nahkatakin ja palattiin takkikauppaan. Arvelin jo matkalla, että minullekin tarttuu takki mukaan, ja niinhän siinä kävikin. Myyjä ei suostunut myymään mustaa nahkatakkia (ei sillä että olisin halunnutkaan, kunhan kysyin..), koska kenenkään ei kuulemma pitäisi ostaa mustaa nahkatakkia. Koostakaan en ollut ihan varma, kun pienempi takki tuntui puristavan rinnuksen kohdalta ja suurempi oli aivan liian iso olkapäistä. Myyjä otti liidun ja piirsi olkapäälle uuden linjan, katsoi kelloa ja sanoi purkavansa ompeleen ja ompelevansa uudelleen puolessa tunnissa. Olin vaikuttunut, mutta otin kuitenkin sen pienemmän. Sitten olin päätymässä ruskeaan takkiin, kun tämä päättää esitellä vielä kerran viininpunaisen takin, koska, miehen mielipide, se sopii niin paljon paremmin mun ylle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sen viininpunaisen otin. Ja se on upea. Hintaa takille kertyi noin 90 euroa.

Juoksu hostellille hakemaan tavaroita ja nokka kohti länttä. Ajettiin neljään saakka yöllä, kunnes kuskit olivat loppuunkulutettuja ja päädyttiin taas kurvaamaan pikkutielle. Autot pysähdyksiin suojaisaan paikkaan ja tavaroita purkamaan. Nyt ei keritty edes telttaa ottamaan autosta, kun paikalle kurvasi iso auto isoine miehineen. Oltiin valkattu leiripaikaksi jonkinlainen maatalouden tutkimusalue, eikä siinä voinut leiriytyä. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti miehet ohjasivat meidät läheisen huoltoaseman pihaan, johon sitten teltta pystytettiin ja käytiin nukkumaan.

Tour Argentina part 1/3

2006-05-09T15:44:00.000-04:00

Kirjoittelin postauksen ensin Wordiin internetin ollessa särki, ja tekstiä tuli niin paljon, että jaan sen kolmeen eri postaukseen.. Koittakaa kestää :D

Lauantai-iltana tanskan vahvistus yliopistolle, Jacob, kysyi josko haluaisin lähteä heidän kanssaan viikoksi Argentiinaan. Alunperin reissu oli ”only for men”, mutta osa pojista perui, joten tytökin saivat mahdollisuuden. Mietin noin tunnin ja laitoin Jacobille viestin, että laskee mut mukaan reissuun.

Sunnuntaina oli edessä urakka: ekologian työ oli palautettava viimeistään keskiviikkona. Koska olen tunnettu töiden aloittamisesta erittäin ajoissa, oli edessä melkoinen urakka kirjoittaa harjoitustyö espanjaksi. Tein työn valmiiksi jotenkuten, ja aikaa jäi jopa puolitoista tuntia lähtöön. Maili professorille, että en voi palauttaa työtä paperiversiona ja työ on liitteenä. En koskaan saanut vastausta tuohon mailiin.

Illalla hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti Mendozaa, jonne saavuttiin seitsemän maissa maanantaiaamuna.

Poikien ajatuksena oli vuokrata auto, ja ajella sillä ympäri Argentiinaa. Meitä oli loppujen lopuksi seitsemän, joten autoja jouduttiin ottamaan kaksi. Vappupäivänä, joka täälläkin on pyhäpäivä ”Dia del trabajo”, ei monikaan paikka ollut auki, joten autoja todella jouduttiin metsästämään. Lopulta kaksi sopivaa löytyi Mendozan kotimaan lentokentältä, Hertziltä. Vuokrakustannukseksi yhdeltä viikolta kahdesta autosta tuli noin 100 euroa per matkustaja.

Matkaan päästiin kahdentoista maissa ja kilometrejä kertyi ensimmäisenä päivänä vajaa tuhat. Pimeä ehti yllättämään, ennen kuin ruvettiin etsimään yöpaikkaa. Arvottiin summamutikassa hiekkatie, jota ajeltiin noin puoli tuntia, ja päätettiin leiriytyä. Keräiltiin risuja, pystytettiin teltta, sytytettiin nuotio ja ruvettiin tekemään trangialla ruokaa. Katsottiin kun auto kävi kääntymässä vähän matkan päässä ja naureskeltiin, että kohta soittavat poliisit paikalle. Meni noin kymmenen minuuttia ja ne poliisit todellakin tulivat paikalle. Siinä tutisi yhdellä jos toisella puntit, kun auton siniset valot valaisivat leiripaikan.

Keskustelu meni jokseenkin näin:

”Iltaa, mitäs täällä tapahtuu?”
”Iltaa, ollaan tulossa Mendozasta ja pimeä yllätti ennen kuin kerettiin leiriytymisalueelle”
Poliisi vaihtaa englantiin: ”Jaa, ei tähän saa leirityä. Mistäs maista olette?”
”Ai, emme tienneet. Olemme todella pahoillamme, siirrymme tästä pois.” Esittely maista. Poliisi kättelee jokaisen.
”Hyvä juttu, oletteko lomalla täällä? Mitäs pidätte Argentiinasta?”
”Ollaan vaihto-oppilaina Chilessä, Valparaisossa. Argentiina näyttää ihan mukavalta paikalta.”
”Ai, opiskelijoita. Mitäs opiskelette?”
Jokainen vastaa vuorollaan.
”Ei yhtään poliisiopiskelijaa?”
”Juu, ei, insinöörejä ollaan”
”Jokos olette maistaneet matea ja dulce de lecheä?”
”Joo, mutta ei ole juuri nyt mukana. Hyvää oli. Voitko näyttää tästä kartasta missä olisi lähin leirintäalue?”
Näyttää. ”Jaah, mepä tästä lähdemme. Pakkailkaa tavaranne ihan rauhassa.”
”Voidaanko syödä tässä, kun on pasta juuri kiehumassa?”
”Joo, ei ongelmaa, senkun syötte. Muistakaa, Argentiinassa poliisi on ystävä”
”Kivaa, hyvää illanjatkoa!” Poliisi kättelee jokaisen

Syötiin, naurettiin, pakattiin paikka ja vaihdettiin uudelle alueelle, joka löytyi noin tunnin etsimisen jälkeen, Argentiinassa kun opasteet eivät ole ihan Suomen tasoa.

Taas mennään

2006-04-30T16:37:00.000-04:00

Neiti lähtee viikoksi Argentiinan puolelle seikkailemaan. Päivityksiä ei siis viikkoon. Raportointia odotettavissa taas myöhemmin.

Piscokurssin antia:

Tarvikkeet: piscoa, kananmunan valkuaista, sitruunamehua (oikeasti kai lime), sokeria, jäitä ja tehosekoitin.

Laita yksi osa sitruunamehua ja kaksi osaa pisco tehosekoittimeen, lisää jonkinverran valkuaista ja maun mukaan sokeria. Jäitä saa olla ihan reippaasti. Sekoita ja nauti.

Kannattaa varautua pieneen hiprakkaan ja punaisiin poskiin (Laitan myöhemmin kuvia todistusainestoksi, etten ollut ainoa :D)

Hauskaa Wappua kaikille!

Biokemiaa ja piscoa

2006-04-27T21:36:00.000-04:00

Olettepa laiskoja kommentoimaan, hyi teitä! :D Mutta sitten ihan asiaan..

Tänään oli siis vihdoin ja viimein se kauhulla odotettu tentti. Tai välikoe ennemminkin. Näin suurinpiirtein painajaisia esseekysymyksistä tyyliin Proteiinin toiminta tai Soluelimet ja niiden toiminta. Mutta juuri ennen koetta sain kuulla kokeen olevan monivalintoja. Kerkesin olla noin kymmenen minuuttia superonnellinen, sitten sain paperin eteeni ja tipuin kovaa ja korkealta. 45 monivalintakysymystä, joissa jokaisessa viisi vaihtoehtoa. Voin tähän malliksi laittaa yhden, ainakin Tuomas voi siellä hekotella itsekseen työpäivän ratoksi:

En relación con las enzimas podemos señalar que:
1. el cambio de la forma de una enzima causado por la unión con el sustrato se domina ajuste inducido
2. algunas enzimas requiren la adición de otras moléculas para funcionar, como por ejemplo un cofactor
3. participan activamente en el metabolismo catalizando las llmadas vías metabólicas
4. pueden ser reguladas en su acción por la presencia de inhibidores los cuales pueden ser irreversibles e reversibles

a) 2 y 4 b) 1, 2 y 3 c) 2, 3 y 4 d)1, 3 y 5 e) todas

Niin, olo oli kuin ruotsin kuuntelussa. Yksi risti kaksi, ja vääristä sakotetaan. :D Onneksi oli kaksi muutakin vaihtaria, ja samanlaiset tuntemukset niilläkin. Joten tuloksia odotellessa.. Kyllä siellä pari meni ihan varmuudella oikeinkin, joten miinukselle ei pitäisi mennä. Professori oli kyllä vallan mukava: antoi käyttää sanakirjaa, kävi kysymässä onko kaikki ymmärretty ohjeistuksesta ja kysyi vielä tenttipaperia palautettaessa että miten meni, oliko kieli hankalaa.

Huomenna on Curso Pisco Sour. Vapaasti suomennettuna ohjeistus:

Kurssi koostuu 15 minuutin teoriaosuudesta, jonka jälkeen laboratorioharjoittelua, jolle varattu aikaa aina kello 2 AM asti. Käytännön osuudessa opiskelija valmistaa pisco sourin, jonka muut kurssin oppilaat testaavat. Jos koe hyväksytään, siirrytään seuraavaan opiskelijaan, joka toistaa kokeen. Kurssille suositellaan tultavan hyvinsyöneenä, sillä viisitoista oppilasta tekee viisitoista koetta. Tämän lisäksi hylätyt suoritukset täytyy uusia.

Yritin etsiä linkkiä juoman valmistuksesta, mutta joudutte odottamaan lauantaille päivitystä (Tai sunnuntaille, jos opetustapahtuma venyy..) Samalla laajentunee myös kuvagalleria.

Ainiin, kerroinko jo, että täällä on kirppuja?

Nimim. Kaksikymmentä puremaa tänä aamuna laskenut

Kiipeilyä

2006-04-25T22:16:00.000-04:00

Lisäsin taas muutaman kuvan. Olkaatten hyvät.

Käytiin lauantaina yrittämässä kiipeilyä läheiselle Cerro la Campanalle (1880m), mutta monelta jäi vain yritykseksi. Korkeahan tuo kukkula ei ole, mutta hitsin vaikeakulkuista maastoa, vaikka polkua pitkin pääsikin kävelemään. Monet syyttävät ilmaa, joka oli poikkeuksellisen kuuma näin syksyksi, mutta mulla vain yksinkertaisesti kramppasi pohkeet siihen malliin, että totesin liikkumisen aika hankalaksi. Jäätiin suosiolla parin hengitysvikaisen kanssa sunnuntairetkeilijöiksi loppujen porhaltaessa eteenpäin höyryjunan lailla. Lopulta pysähdyttiin odottamaan ylhäältä palaavia ja taidettiin siinä jopa nukahtaa.. Ja herättiin siihen kun kettu oli kymmenisen metrin päässä tutkimassa väsyneitä kiipeilijöitä. Kuvaa tosin ei saatu, kun karkasi matkoihinsa.

Muu joukko kuulemma oli hiipunut pitkin matkaa ja loppujen lopuksi kolme kymmenestä pääsi perille.

Pari päivää meni tenttiin lukiessa, aiemminhan kerroin sen olevan tiistaina, eli tänään. Ei ollut, se siirrettiin. Torstaina uusi yritys.

Koulua ja kokeita

2006-04-23T14:59:00.000-04:00

Torstaina oli englannin koe. Aikaa oli tunti yhden A4-paperin tekemiseen, minä olin valmis vartissa. En kehu itseäni, koe oli naurettavan helppo suomalaisen kouluputken läpikäyneelle. Kaksikymmentä riviä tekstiä, kymmenen monivalintakysymystä tekstistä. Toisella puolella kielioppiosuus, eli aukkojen täyttämistä monivalinnoilla. Esimerkki:

I .....................studied too much lately.

a. have
b. has
c. been

Ja lopuksi täällä ensimmäistä kertaa näkemiäni substantiiiviyhdistelmiä. Eli otetaan lause, esimerkiksi

Device for the measurement of the speed of the new engines.

Jätetään siitä kaikki muu pois paitsi substantiivit ja järjestetään ne uudelleen. Hauskaa ja hyödyllistä? Kokeen yllättävin anti oli opettajan kiertely luokassa ja oppilaiden auttaminen. Jäi siinä suomalaiseen koulukuriin tottuneella suu vähäksi aikaa auki.

Ainiin, kävin juttelemassa siitä parityöskentelystä professorin kanssa. Tai juttelemassa, ilmoitin, että teen loput harjoitustyöt yksin ja annoin sille lähdeluettelon ensimmäiseen työhön. Totesin vain lähtiessäni, että työskentelytavat tuntuvat olevan hieman erilaiset kuin Suomessa..

Tiistaina on biokemian tentti. Siihen yritän päntätä asioita. Tai asiat itsessään eivät ole vaikeita, mutta hahmottaminen ontuu pahasti, jos ei ymmärrä lauseen verbiä :) Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Ja mikä parasta: ilman stressiä!

Tämä täältä tällä kertaa.

P.S Jos joku tietää minkä hivenainevitamiinin puutos aiheuttaa kynsien viereisen ihon laadun heikkenemisen, otan tiedon ilolla vastaan.

P.P.S Jos uskallan pyytää, niin jättäkää kommenttilootaan jonkinlainen merkki itsestänne. Yritän haarukoida keille kaikille en ole vielä osoitetta jakanut.. :D

Pääsiäistä!

2006-04-17T17:48:00.000-04:00

Pääsiäistervehdyksiä olikin tullut maililla vallan mahdottomasti, kiitos kaikille. Mie en täällä edes tuollaista juhlaa muistanut :D Ainut kosketus pääsiäiseen oli suklaamunat kaupassa, tosin niitäkään en ostanut.

Olipa reissu! Keskiviikkoiltana siis lähdettiin kuuden hengen porukalla yöbussilla Santiagon kautta Pucóniin ja aamulla oltiin kahdeksan maissa perillä. Siinä pähkäiltiin toimintasuunnitelmaa jo tavaksi muodostuneella aamupalalla ja pikakahvilla. Kauaa ei tarvinut kaupungin pääkadulla pyöriä, kun olimme jo saaneet useammankin tarjouksen majapaikoista. Pahin turistiaika on Pucónissa jo ohi, ja yöpyjistä suorastaan tapellaan. Pojat kävivät sitten katsastamassa yhden tarjouksista, ja sinne majoituttiin.

Se päivä meni jokseenkin istuskellessa, kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Seuraavana aamuna oli loppu porukka jo haettu samaan paikkaan, kun me vasta heräilimme. Tapaus oli kohtuu hassu, koska kukaan ei ollut pyytänyt majapaikkamme miestä hakemaan ketään asemalta, mutta kummasti oli oikeat ihmiset löytynyt.. Tosin ensin luulimme, että joukkoon oli eksynyt yksi tuntematonkin, mutta loppujen lopuksi paljastui tutun tutuksi. Tämän ja parin muun hassun jutun takia mies sai liikanimen "hombre loco".

Oli siis perjantai ja edellisenä iltana oli tehty jonkinlainen periaatepäätös maisemakierroksesta sinä päivänä ja tulivuorikiipeilystä lauantaina. Joten huikkasimme aikeistamme hombre locolle ja tunnin päästä istuimme minibussissa matkalla määränpäänä Ojos del Caburgua, Lago Caburgua ja lopulta Terma Los Pozones.

Ensimmäinen etappi oli vesiputousrykelmä. Tuhansia vuosia sitten tulivuoren purkaus peitti laakson, jossa putoukset ovat. Vesi virtaa tuon laavakerroksen alla ja on todella kirkasta ja kylmää putkahtaessaan takaisin maan päälle. Toinen pysähdyspaikka oli järven ranta, joka ei näin suomalaisena oikein ollut mistään kotoisin. Viimeisenä menimme lillumaan paikalliseen kylpylään, tai yhteen niistä monista. Suurin osa kuumista lähteistä lienee valjastettu kylpyläkäyttöön, ja mukavaahan siellä oli viileähköllä ilmalla rentoutua. Tosin neljäkymmenasteisessa vedessä ei pystynyt kovin kauaa kerralla olemaan, jo säännöt sen kielsivät.. :D

Illalla tehtiin ruokaa ja painuttiin sänkyyn, koska aamulla oli herätys kuudelta. Ja millainen herätys! Koskaan en ole tainnut herätä niin kylmään ilmaan. Hampaat kalisivat yhdellä jos toisella ja aamukahvi ei mainannut pysyä kupissa. Mutta niin vaan lämmittiin pikkuhiljaa ja varttia vaille seitsemän oli lähtö. Tai piti olla, taisi mennä paikallisen aikakäsityksen takia puoli tuntia pitkäksi odotellessa..

Volcán Villarrican valloitus alkoi varusteiden pukemisella. Sitten minibussilla vuoren juurelle ja kiipeämään. Ensimmäisen neljäsosan olisi voinut taittaa myös hiihtohissillä, mutta ei se vuori silloin korkealta vielä näyttänyt... Kun päästiin hissin yläpäähän kävi luovuttaminen jo mielessä. Tosin kuoriuduin ylimääräisistä vaatteista ja heti alkoi askel nousta liukkaammin. Monen tunnin kiipeämisen jälkeen vuori oli huiputettu, ja pikaisen levon (ja monen monituisen valokuvan) jälkeen lähdettiin laskeutumaan. Tämä taisi olla monen mielestä se kaikkein hauskin osuus, koska todellakin: se tultiin pyllymäkeä aina niin pitkälle kun lunta riitti! Loppumatka sitten jouduttiin kävelemään. Kaiken kaikkiaan oli sen tuskan ja hien arvoinen kokemus.

Villarrica on muuten maapallon ainoita toimivia tulivuoria, jonne voi kiivetä. Kai. Näin olin kuuntelevinani oppaan selityksistä. Viime vuosisadalla oli 16 purkausta. 1984 oli suurehko, jolloin laavaa lensi kraaterista (näin postikortin valokuvasta, jossa laavaa purkautui ja pari ihmistä juoksi aika kovaa karkuun..), 90-luvulla myös maanalaisia purkauksia ja kraaterin luhistumisia. Sulaa laavaa ei kraaterissa näkynyt.

Reissun jälkeen ei paljon tarvinut miettiä mitä tehdä. Tyttöjä kutsui sänky ja poikia pullo :D Sunnuntaina oli koko päivä aikaa puuhastella ennen paluumatkaa. Ajateltiin ottaa pyörät alle ja tehdä pieni lenkki lähialueella. No, pieni lenkki tuli olemaan neljä-viisikymmentä kilometriä, josta puolet hiekkaisilla vuoristoteillä. Ei siinä mitään, minulla oli vallan hauskaa. Siitä on monta kuukautta kun viimeksi olen pyöräilemään päässyt ja pyörä kulki paljon kevyemmin kuin vanha Tunturini. Maisemat oli upeat ja aurinko paistoi. Mutta lähipäivien liikunta-annos on nyt kyllä täytetty.

Lisäilin uusia kuvia, ja laitan varmaan lisää huomenna, kun saan muidenkin kuvat itelleni.

ARRGGH!

2006-04-12T11:22:00.000-04:00

En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa viimeiset puolitoista tuntia. Ekologiassa pitää tehdä harjoitustöitä, ja kaikista koulussa olevista ulospäinsuuntautuneista, mukavista ja fiksuista ihmisistä mie saan parikseni lusmun juuston.. Ihmisen, joka vetää paidan kauluksen suun eteen puhuessaankin (silloin kun sattuu jotain sanomaan) ja raapii itteään vähän sieltä sun täältä ja harrastaa copypastetusta ihan suvereenisti. Uh. Toisaalta, olisi kenties pitänyt jotain tuollaista odottaa, kun se oli ainut nimi listassa ilman paria.. Taidan harkita vakavasti seuraavan harkkatyön tekemistä ihan yksikseni.

Tuo copypastetus oli jännä ylläri. Yritin sitä poikaa estellä, että eihän tätä noin voi tehdä, mutta se sanoi että tekee niin aina, ja kaikki tekee. Varmistin toiselta chileläiseltä asian, ja se sanoi samansuuntaista. Myös kirjoja kopioidaan kokonaisena A4-nipuiksi (ei maksa paljon mitään) ihan kopiointiliikkeissä ja huitaistaan kädellä kaikenmaailman tekijänoikeuksille.

Eilen hauskuutin itseäni microssa (paikallisbussi). Olen tähän asti kulkenut ihan tavallisella lipulla, kun emme ole vielä saaneet opiskelijakortteja. Muut ovat erinnäisin paperein yrittäneet todistaa olevansa opiskelijoita joskus onnistuen hyvin, joskus vähän huonommin. No, eilen jouduin sitten käymään kotona luentojen välillä ja ajattelin etten täyttä hintaa maksa neljään kertaan yhtenä päivänä, joten nappasin koulun sisäisen kulkukortin ja hyväksymiskirjeen käteen, astelin microon ja sanoin escolar, jota olen ihan varmasti kuullut muidenkin käyttävän. Kuski sitten äityi kertomaan mulle elämän tosiasioita aika kiivaaseen sävyyn, mutta päästi sitten pitkien mulkaisujen jälkeen minut sillä opiskelijahinnalla. (Syy minkä takia en aiemmin ole opiskelijana yrittänyt on juurikin tuo kuskien palaute asiasta..) Koululla sitten kysäisin ohimennen taas paikalliselta, että mikäköhän meni väärin. Sain sitten kuulla, että opiskelijat sanovat estudiante, eikä suinkaan escolar, joka tarkoittaa koululaista. No, opinpahan uuden asian, ja illalla takaisinpäin pääsin opiskelijana jo kuin vanha tekijä :D

Edelliseen postaukseen olin saanut palautetta ihan tuntemattomalta ihmiseltä. Ainakaan en tiedä että kukaan tuttu olisi Boliviassa ollut :D Palautti taas mieleen, että näitä tekstejä pääsee lukemaan muutkin kuin vain tutut, asia jonka olin jo unohtanut. Mukavaa, jos löydät täältä jotain kiinnostavaa, pääasiassahan yritän vain ilmaista ihmisille, että olen hengissä. :D

Nyt pakkaamaan tavaroita, palaan asiaan maanantaina!

Ulkomuodon muutos

2006-04-10T21:18:00.000-04:00

Totesin inhoavani edellistä sivupohjaa, joten vaihdoin vähän pirtsakkaampaan. Ei tämäkään nyt maailman paras ole, mutta parempi. Ja äitille huomautus: sivu on ihan sama, vaikka erilaiselta näyttääkin :)

Samalla voisin taas kertoa kuulumisiakin. Pari päivää olen surkutellut itävaltalaisen pariskunnan kohtaloa Boliviassa ja päätin, että minun osaltani Bolivia jäänee katsastamatta. Pariskunta siis katosi tammikuussa ja löytyi vähän aikaa sitten surmattuina. Olivat joutuneet "tavalliseen" ansaan, jossa on mukana valeturisteja, valetakseja, valepoliiseja ja jopa valepoliisilaitos, tarkoituksena ryöstää mahdollisimman paljon reissaajien tililtä. Pariskunta oli surmattu jo helmikuun ensimmäinen päivä, ja ryöstäjät jatkoivat rahan nostamista tililtä kunnes omaiset sulkivat tilit. Turvallisuustilanne on tällä hetkellä Boliviassa muutenkin todella heikko, eikä mieli tee mennä kokeilemaan kepillä jäätä. Ja riittää tällä mantereella muitakin maita käytäväksi. Onneksi asun Chilessä, jossa voin ihan rauhassa kävellä yksin kotiin yölläkin ilman kummempia vaaroja. Ok, yleensä kävelen vain pari korttelia, ja nekin kaupungin turvallisimmalla alueella.. :D

Se murheellisista asioista. Tällä viikolla on pääsiäinen, joka tarkoittaa pitkää viikonloppua meille opiskelijoille. Joka taas tarkoittaa reissua. \o/ Juuri saamamme tiedon mukaan kohde on Pucón tuolla etelämpänä. Ja siellä on kylmä. No, riittävästi vaatetta mukaan, niin eiköhän pärjätä. Ja maisemat ovat hulppeat, jos vaan yksikin aurinkoinen päivä sattuu. Tulivuoria, järviä, kuumia lähteitä, hevosretkiä...tässähän alkaa melkein innostua! :D Ja kun reissuun lähtee noin kymmenen vaihtaria, voi siitä tulla vain ikimuistoinen ;) Kun saadaan vielä bussiliput kaikille...

Pikkuhiljaa alkaa tulla talvi. Viikon sisällä on tainnut olla yksi päivä, jolloin aurinko on lämmittänyt ihan kunnolla. Sormia kylmää nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä. Varpaita ei onneksi, kun ostin mukavat aamutossut :D Fleecepuvulle on ruvennut olemaan käyttöä, kun sisällä paikoillaan istuessa meinaa ihan oikeasti ruveta palelemaan.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna pitää aamusta mennä tekemään ensimmäistä kertaa töitä koulun eteen :D

Sitä samaa vanhaa...

2006-04-07T20:21:00.000-04:00

On kummallista vastata kysymykseen "Mitä sinne kuuluu?" Tähän vieraaseen kieleen ja kulttuuriin on jo niin tottunut, että ensimmäisenä vastauksena on yleensä "Sitä samaa vanhaa.." Niin, eihän se tietysti sieltä Suomesta katsottuna ole tavallista ja vanhaa. Täällä päivät kuitenkin ovat pitkälti toistensa kaltaisia, jossei ole jossain reissussa. Joten yrittäkää ymmärtää :D

Tällä viikolla en ole tosiaan tehnyt mitään ihmeellistä. Herännyt aamuisin, mennyt koululle, käynyt luennoilla ja illalla ehkä jossain harrastamassa sosiaalista toimintaa. Ja seuraavana aamuna taas koululle. Samaa vanhaa..

Nyt kun tätä elämää on katsellut kohta kaksi kuukautta (huh!), on käynyt aika selväksi, että mun paikka on Suomessa. Ja mieluusti vielä miehen rinnalla. Ei täällä kamalaa ole enkä ole vieläkään varaamassa paluulippua Suomeen. Enkä edes laske päiviä kotiinpaluuseen. Mutta takaraivossa on tunne, että oma paikka oli jo löytynyt ennen lähtöä. Paremmin en osaa selittää.

Mendoza in my mind..

2006-04-03T16:45:00.000-04:00

Ihana kaupunki. Paljon lämpöä, paljon aurinkoa, paljon halpaa ostettavaa, paljon selvästi puhuvia ihmisiä, paljon kivaa kavereiden kanssa. Tänä aamuna kello seitsemän oli pudotus pilvilinnoista edessä. Valparaisossa varmaan viisitoista astetta lämmintä, vähemmän sisätiloissa. Ilmankosteus huomattava ja tuntuu kuin kaikki tekstiilit olisivat märkiä. Tämä haluaa takaisin rajan taakse..

Matka alkoi ihan ok tunnelmissa, hiukan väsähtäneinä. Matkan olisi voinut taittaa mukavasti parinkin suuren firman bussilla, mutta me teimme virheen, kun ostimme liput vähemmän tunnetusta puulaakista. No, ajateltiin sitten että kahdeksan tuntia sinne tai tänne, kyllä sen jaksaa. Ja olisi jaksanutkin ilman kahta ja puolta tuntia rajalla kello kaksi aamuyöllä. Meinasin kuristaa tullivirkailijat, kun ensin jonotettiin Chilen passintarkastukseen, sitten Argentiinan vastaavaan, sitten siirryttiin hytisemään ulos ja katsomaan kun yksitellen kannetaan bussin matkustamosta kasseja ulos ja lopulta ruumasta ladotaan kaikki pihalle ja auotaan siinä kaikkien edessä. Meilläpä ei tietty ollut kun reput mukana ja niissäkin vaatteita. Päästiin sitten vihdoin takaisin bussiin ja ilmeisesti kuumeinen etsintä tuotti tulosta ja ruumasta löytyi jotain tuoretta ruokaa. Kiellettyjen aineiden lista on pitkä, joita ei saa näiden maiden välillä matkustaa, kuten hedelmät, juusto, liha, maitotuotteet yms. Listaan eivät kuulu huumausaineet.

Hostelli löytyi helposti, ja paikka vaikutti ihan siistiltä. Päivä pyörittiin kaupungilla, käytiin katsomassa Ice Age 2 espanjaksi (Era de Hielo 2) ja illalla saapui seuraava erä kavereita. Tosin tässä lastissa oli mukana tyttö, joka aiheuttanee myöhemmässä vaiheessa kitkaa ihmisten välille, minä yritän pysyä poissa jaloista. Siinä pyörittiin Plaza Españalla, jossa oli paljon kojuja, joissa myivät itsetehtyjä juttuja. Niiiiiiin ihanaa

Aamulla herätys oli ankeampi, kun joku dormihuonetovereista oli oksentanut sänkyynsä. Haju oli melkoinen, mutta aamutoimet sujuivat vallan nopeasti :D

Lauantaina siis kipaistiin aamulla bussiasemalle hakemaan vielä viimeiset eksyneet lampaat ja suunnattiin viinitilalle Maipuun. Kovasti oppaamme selosti viininvalmistuksen saloja, mutta minulta meni suurin osa ohi. En tiedä johtuiko espanjankielestä vai oppaan suloisesta olomuodosta :D Kierros päättyi luonnollisesti maistiaisiin, ja pakko se on vaan todeta, että valkoviini on alkanut maistua paremmalta kuin punainen vastaava.

Moni oli tässä vaiheessa nääntymispisteessa kuumuudesta ja nälästä johtuen, joten suunnattiin paikalliseen ruokintalaitokseen. Ja millainen paikka! Kuvat eivät sitä pysty kokonaisuudessaan näyttämään, mutta tunnelma oli parempi kuin missään käymässäni paikassa. Olimme ainoat ihmiset paikalla sillä hetkellä, joten henkilökunnan huomio oli taattu ja grillissä riitti lihaa pariksi tunniksi. Viini ja olut virtasi ja bussimatka takaisin Mendozaan huokui onnellisuutta. Ilta jatkui baarikierroksella ja päättyi yöteehen hostellin keittiössä katsellen torakoiden juoksukilpailuja.

Sunnuntai oli jokseenkin vetämätön jo aamulla. Kaikki vaan kikattaa ja laahustaa, useimmilla oli jo monta valvottua yötä takana. Kahvittelun jälkeen päätettiin lehtä katsomaan mitä leffateatteri tarjoaa sunnuntaipäivän aluksi. Katsoinpa sitten elämäni ensimmäisen elokuvan, joka aiheutti fyysisesti pahan olon. Final Destination 3. Täyttä roskaa koko elokuva, puolet ajasta istuin kädet silmillä ja leffan jälkeen olo oli vähintäänkin hutera. Henkisesti olen voinut pahoin mm. elokuvan Pianisti jälkeen, mutta tämä oli ihan uutta. Vähän istuskelua ulkona juoden kokista muiden joidenkin shoppaillessa auttoi ja matka jatkui.

Loppuilta meni hujauksessa ja pian istuttiin taas bussissa matkalla kohti Chileä. Tosin hiukan kiukutti muiden hieno bussi, etenkin kun tiedettiin ,että rahaa emme bussivalinnallamme säästäneet, ja jouduttiin vielä vaihtamaan bussia matkalla.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt taistelen vielä pari tuntia väsymystä vastaan ja sitten kellahdan onnellisena omaan sänkyyn makuupussiin kääriytyneenä kahden täkin alle.

Mendoza, Argentina

2006-03-30T15:19:00.000-04:00

Ensimmäinen ulkomaanmatka, iiih!! Tänään lähdetään seitsemän vaihto-oppilaan voimin katsastamaan Mendoza, joka on ihan rajan tuntumassa. Raportoin myöhemmin reissun kulusta.

Lisäilin tuonne kuvasivulle kuvia, käykääpä kurkkaamassa. Lisäsin myös linkkeihin ystävä-Antin blogin Australiasta, tosin englanniksi kirjoitettuna.

Nyt pakkaamaan, jippii!

Piscoa

2006-03-27T11:55:00.000-04:00

Viikonloppuna lähdettiin kahden saksalaisen, italialaisen ja suomalaisen voimin extempore katsastamaan pohjoisempia maisemia. Idea keksittiin yhtäkkiä ja jo muutaman tunnin päästä istuttiin yöbussissa matkalla La Serenaan. Aamulla kuuden aikaan istuttiin La Serenan bussiaseman ravintolassa juomassa pikakahvia ja mietittiin minne sitten. Mikään paikkahan ei aukea tässä maassa enne kymmentä, joten meillä oli aikaa pähkäillä suunnitelmaa (ja odotella laskua pikakahveista, tunnetusti palvelu on hitaampaa kuin Rossossa..)

Päädyttiin matkustamaan vielä pari lisätuntia bussissa. Vähän matkan päässä oli nimittäin mahdollisuus tutustua pieneen kylään nimeltä Pisco Elqui. Nimensä mukaisesti kylässä valmistetaan Chilen kansallisjuomaa piscoa. Kierreltiin tislaamoa, kuunneltiin espanjankielistä esittelyä ja maisteltiin piscoa. Voi päivän huonomminkin viettää.. Kylän asukasluku on viitisensataa, joten itse kylä oli nopeasti kierretty.

Siitä sitten palailtiin takaisinpäin pysähtyen myös toisessa kylässä syömässä. Bussissa mietittiin missä vietetään yö ja tilanne oli kutkuttavassa hostelli 2 - ranta 2 tilanteessa, kun Alexanderin puhelin soi ja musta hevonen vei potin. Eli saimme yöpaikan opettajalta, johon Alexander oli lentokoneessa tutustunut. Ranta olisikin ollut aika kylmä paikka..

Piscon maistelua jatkettiin supermarketin viinahyllyjen välissä italiaanon lirkutellessa maistatustytöille ja lopulta päädyttiin ostamaan pullo myös mukaan..

On käsittämätöntä miten toiset chilenot puhuvat todella selkeästi ja toiset mutisevat kuin viikon verran jalassa ollut tennissukka suussa. Tämä majoittajamme puhui ihanaa espanjaa, ja jaksoi selittää sanoja toisella tavalla kun ei ymmärretty. Ehkä ammatin mukanaan tuomaa kärsivällisyyttä..

Reissusta jäi hyvä mielikuva myös Hospitality Clubin ajatuksesta. Kyseinen ajatus perustuu ilmaiseen majoitukseen eri maissa. Intenetin kautta rekisteröityneet käyttäjät ottavat toisiinsa yhteyttä ja tarjoavat toisilleen kattoa pään päälle. Alexandra (opettaja) kertoi majoittaneensa kuukauden sisällä viitisentoista matkailijaa, mutta täällä on tosiaan lomakausi ja paikka on aika monen Etelä-Amerikan reissaajan suunnitelmassa, jos Chileen matkustaa. Lappeenrannassa saattaisi olla hiljaisempaa.. :D

Juuri olin päässyt takaisin kotiin, kun sähköt menivät poikki koko kaupungista, ja naapurikaupungistakin. Jännän näköistä kun koko niemi on yhtäkkiä ihan pimeä lukuunottamatta muutamaa erillistä katuvaloa. Onneksi en ollut ulkona! Siinä olisi pikku-Sanna ollut peukalo suussa valmiina mätkäisemään makuupussilla ensimmäistä vastaantulijaa. Lohko kerrallaan valot sitten rupesivat syttymään ja kaupunki palasi elävien kirjoihin.

Pari kertaa olen nyt siis tapellut tän bloggerin kanssa kuvien lisäämisestä ja nyt luovutin. Otin Miikan blogista (en nyt jaksa miettiä suoran linkin tähän saamista :)) mallia ja tein itelleni sivun jonne lisäilen kuvia. Vasemmassa palkissa on kuvia ja niitä klikkaamalla pääsee loppuihin kuviin käsiksi.

Queen Mary 2.

2006-03-22T18:39:00.000-04:00

Todistin juuri kuinka satamasta lipui hillittömän kokoinen laiva. Sitten oli pakko Googlettaa se ja seuraavaa selvisi:

Queen Mary 2 on tällä hetkellä maailman suurin alus. Laiva valmistui Britannian Southamptonissa 2004, on 345 metriä pitkä ja 41 metriä leveä sekä tuli maksamaan varustamolle 800 miljoonaa dollaria. Purtilossa on 14 matkustajakantta ja se on korkeampi kuin Vapaudenpatsas. Laivassa on planetaario, viinikellari, kirjasto, kylpylä (jossa 51 ihmistä töissä) jne.. Matkustajakapasiteetti 2620, henkilökuntaa 1253, hyttejä 1310, joista 73% on oma parveke. Sviiteissä mm. oma hovimestari. Risteilijää liikuttaa neljä kaasuturbiini/dieselmoottoria, joista jokainen 21,5 MW. (Kai, en jaksanut ihan tosissani suomennella.. :D)

Listahinta lystillä välillä Southampton-New York on 1539 dollaria (6 yötä). Santiagosta Cape Hornin kautta Rio de Janeiroon olisi 3699 dollaria. (hmm.. Santiagossa ei ole satamaa, tarkoittanee juuri Valparaisoa)

Vertailun vuoksi Silja Europan (Silja Linen mukaan Itämeren suurin risteilyalus) tiedot:
Valmistusvuosi 1993, pituus 202 m, leveys 32 m, matkustajamäärä 3013, hyttejä 1152.

Vähän enemmän tilaa ympärillä tuolla QM2:lla :D

Lisäksi vielä: Turussa valmistuu vuonna 2010 laiva Genesis, jolla tulee pituutta olemaan 370 metriä. Ja sitä ennen Freedom of the Seas, joka kerkeää olla maailman suurin alus kolmisen vuotta ennen Genesistä.

Ötököitä

2006-03-21T11:18:00.000-04:00

Olenko kertonut, että täällä on kirppuja? Niitä on jokapaikassa ja paljon. Todennäköisesti nytkin niitä on vaatteissa ja sängyssä. Paukamat kutisee enemmän kuin hyttysen pistoista johtuvat ja kestävät parikin viikkoa. Ja yleensä niitä on vähintään viisi rykelmässä tai esimerkiksi olkapäältä kyynärvarteen.

Mutta kaikista kamalinta on se tieto, että täällä on kirppuja. Ihoa syyhyttää, vaatteita ja lakanoita tutkii päivittäin, vaikkei oikeasti olisi yhtäkään nähnyt. Joku voisi ilmiötä kutsua myös nimellä luulosairaus..

Toinen ötökkä, joka aiheuttaa lieviä paniikkikohtauksia on Brown corner spider (en tiedä suomennosta), eli epsanjaksi Araña de rincon. Oisin laittanut kuvan, mutta ohjelma ei suostunut taas toimimaan yhteistyössä. Jokainen jonka kanssa olen yhtään vähemmän viettänyt aikaa, tietää että hämähäkit on muutenkin suuri kammotuksen aihe minulle. Kerran mies unissaan heitti itsensä päällä kävelleen hämähäkin niskaani, ja siitähän ei hyvää seurannut. Onneksi ei käynyt pahemmin. :D

No, tämä täällä asusteleva hämähäkki voi olla tappavan myrkyllinen, joskaan ei aina ilmeisesti tapa, mutta purema voi johtaa raajan amputointiin tms. Joidenkin tietojen mukaan hämähäkkiä tavataan yhdeksässä asunnossa kymmenestä. Hämähäkki on valonarka ja liikkuu lähinnä öisin. Juoksee nopeasti, vaikea tappaa.

Edellä olevat ominaisuudet kun yhdistetään yöllä heränneeseen Sannaan, joka näkee muutenkin mörköjä väsyneenä, saadaan tuloksena hysteerinen tyttö, joka ei uskalla sammuttaa valoja.. :D No, onneksi tuota ei sattunut kuin yhtenä yönä, jolloin jokainen naula ja roska näytti vaanivalta hämähäkiltä. Normaalisti nukun yöni vallan sikeästi siihen asti, kun aurinko nousee siinä seitsemän maissa ja paistaa suoraan sänkyyn. Tosin joskus koirat intoutuvat haukkumaan kuudelta, tai sitten naapurin kukko kiekuu, tai laivojen sumutorvet huutavat. Mutta muuten nukun siis ihan hyvin.

Ainiin, moni paikallinenkaan ei ole kyseistä hämähäkkiä koskaan nähnyt, joten toivossa on hyvä elää.. :D

Maailmalla

2006-03-19T19:28:00.000-04:00

Olen haaveillut suuresta maailmankartasta tulevan kodin seinälle. Siihen voisi sitten nuppineuloilla merkkailla paikat, joissa olen minä käynyt tai mies tai molemmat. Löysin tällaisen netistä, mutta eihän tämä aja ollenkaan samaa asiaa.. Joten jos joku, jolla on tiedossa mistä saisi niitä ala-asteella käytettyjä seinäkarttoja, niin otan tiedon kiitollisena vastaan.. Ei haittaa vaikka on vanhakin: maiden nimet muuttuu, mutta paikat pysyvät samoina.

Chilestä tuli hauska väriläikkä tuonne muuten niin harmaaseen Amerikkaan. :) Toivottavasti punainen väri lisääntyy tässä vuoden mittaan.

create your own visited country map
or check our Venice travel guide

Imurointia

2006-03-19T14:24:00.000-04:00

Anteeksi äiti, kun olen kiukutellut mökkien imurien kanssa. Niissä sentään on kaikki osat tallella, johto päällystetty joka puolelta ja letku pysyy kasassa ilman ilmastointiteippiä.

Katu-uskottavuudesta

2006-03-17T08:00:00.000-04:00

Täällä koirat ovat erittäin katu-uskottavia, paljon enemmän kuin keskiverto vaihto-opiskelija. koirat kävelevät muina miehinä pieniin kauppoihin sisään, ja kai ne siltä ajoittain jotain saavatkin, ne makoilevat juuri siellä missä haluavat, ylittävät kadun liikennevaloilla (joo, näin yhden joka vihreiden lopussa tulevan hälytysäänen kuultuaan kirmaisi juoksuun keretäkseen tien yli), ja ne käyttävät kuulema myös paikallisia hissejä, ascensoreja..

Ja sitten eräs vaihto-oppilas.. Joku paikallinen tuli kysymään "papelito":a, joka voi täällä tarkoittaa mitä tahansa paperista. Vaihto-oppilas antaa sitten kädessään olevasta nenäliinapaketista nenäliinan, koska luuli että paikallinen kysyi sitä. Paikallinen piti nenäliinaa kädessään vallan hölmistyneenä ja ympärillä olevat meksikolaiset yrittävät naurultaan selittää paikalliselle että vaihtari ei ole paikallinen ja vaihtarille, että paikallinen kysyi paperia sätkän käärimiseen.

Niin, se vaihtarihan olin tietysti minä..

Mierda!

2006-03-13T19:47:00.000-04:00

On päiviä jolloin kaikki sujuu hyvin, muita on helppo ymmärtää ja muut ymmärtävät minua.

Tänään ei ollut sellainen päivä.

Kuulumisia

2006-03-12T18:05:00.000-04:00

Taas on muutama päivä ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Sitä laiskistuu kirjottamaan, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu.. Tosin tänään koin ihmeellisen tunteen: Santiagosta Valparaisoon palattuani oli kuin olisin palannut kotiin!

Nyt tapahtui, oltiin Santanan keikalla kahden suomalaisen voimin ranskalaisella vahvistettuna. Keikka oli hyvä, etenkin toinen jakso. Oli muuten toinen keikka elämässäni, joka kesti sen kolme tuntia.. kai.. Tunnelma oli täällä Latinalaisessa Amerikassa hiukka erilainen kuin Suomessa, lukuunottamatta lappeen Rannan saunayönä Wappuna. Ihmiset lauloivat, tanssivat, fiilistelivät ja elivät musiikissa mukana. Mikä jäi kummastuttamaan oli lippujaottelu. Ei otettu halvimpia- eli kenttälippuja vaan ylös parvelle. Kävi kuitenkin ilmi, että lipussa ei ollut mitään numeroa eli nopeat syövät hitaat -meininki, ja kentälle mentiin samasta ovesta kuin parvelle (joka oli pari lankkua). Note to myself: seuraavalla kerralla sitten ne halvimmat..

Oltiin yötä Santiagossa samassa hostellissa jossa olin maahan saavuttuani. Yllätys oli, että työntekijät muistivat vielä minut ja kyselivät kuulumisia. :) Siinä sitten kierreltiin kaupunkia ennen keikkaa, ja bongasin katutaiteilijan, joka väänsi spraymaalilla maalauksia. Jotkut saattavat tietääkin, että ensimmäisen kunnollisen ulkomaanmatkan johdosta minussa on herkkä kohta katutaiteilijoille.. Tällaisen ostin ja toisen, punasävyisen, kaveriksi, koska neuroottinen ihminen ei voi laittaa mitään yksittäistä seinälle, vaan kaikella täytyy olla pari. Maalaus on siis tehty vain ja ainoastaan spraymaalilla.

Aamulla sitten ajateltiin käydä museossa, sunnuntaisin kun museot ovat suurimmaksi osaksi ilmaisia. No, suunnitelmiin tuli muutos kun päästiin museokortteliin. Chilen uuden presidentin, Michelle Bacheletin, virkaanastujaiset olivat eilen Valparaisossa, ja tänään sitten Santiagossa kunniakierros ja kortteli suljettu. Tunnin verran odoteltuamme saattue tulikin, ja kuvankin sain napattua.

Chilessä isänmaallisuus imetään jo äidinmaidosta.

Ainiin, kävihän täällä ensimmäinen vieraskin, tosin aika pikaisesti. Kiitoksia Maritalle käynnistä, toivottavasti loppumatka sujui kommelluksitta! :) Muutkin voisivat ruveta laskemaan ropojaan ja tulla katsomaan maisemia. Ei sille opintolainalle muutakaan käyttöä ole.. ;) Aamulla kun kävelin treffauspaikkaan sattui allaoleva maisema aika pahasti silmään. Eli siis tuloeroja paikalliseen malliin.

Lopuksi voisin vielä kirjoittaa pari riviä ranskalaisista ihmisistä, mutta taidan jättää yleistykset myöhemmäksi. Jos vaikka ensivaikuitelma ei ollutkaan oikea..

Byrokratiaa

2006-03-07T11:04:00.000-03:00

Vaikka olenkin Etelä-Amerikassa, jossa asiat eivät ole aina niin justiinsa, löytyi täältäkin sitten byrokratian taivas. Aloitin viisumin rekisteröinnin viime viikolla rikospoliisista ja se sujuikin helposti ja vaivattomasti. Seuraava askel oli vuorossa tänään. Eipä enää ollutkaan niin helppoa.

Tarkoitus oli rekisteröidä itsensä siviilirekisteriin, jotta saisin paikallisen henkilökortin. Kaikki liput ja laput mukanani menin kahdeksalta jonottamaan virastoon. Jono oli siinä vaiheessa seuraavaan kortteliin asti ja virasto aukesi vasta puoli yhdeksältä. Sisään päästyäni sain vuoronumeron 85. Siinä sitten odottelin muutaman hetken ennekuin numerot kääntyivät kahdeksankymmenen paremmalle puolelle. No, vuoroni tuli, mutta eteeni ryntäsi mies heiluttaen numero 84. Ei siinä sitten mitään, odotin että seuraava tiski vapautuu, mutta tämä täti sanoikin että ei ole vielä painanut nappia, en voi tulla. Ok, vielä odottelua. Sitten vaihtuu numero 86, suunnistan kyseiselle tiskille. Mutta ei, siellä numeron 86 omistaja toteaa, että olisit mennyt omalla vuorollasi. Siinä vaiheessa olin valmis lähtemään pois koko laitoksesta ja tulemaan takaisin seuraavana päivänä. Vihdoin pääsin kuitenkin tiskille ja lätkimään papereita virkailijalle.

Siinä sitten otettiin digikuvaa ja sormenjälkeä jollain elektronisella vempaimella ja nimikirjoitusta samalla tavalla. Ongelma tuli rikospoliisin paperista. Siitä piti olla kopio, alkuperäinen ei käynyt. Joten juoksujalkaa kopioliikkeeseen ja takaisin. Sain paperin ja siirtyminen sormenjälkien ottoon, musteella tällä kertaa. Joka sormesta otettiin jälki ja lopuksi käsirasvaa, jolla piti saada muste pois. No, musta pukeekin mua vallan mainiosti.

Ja tämä kohellus vei kaksi ja puoli tuntia. Nyt voin levollisin mielin odotella henkilökorttiani, jonka saan noin kuukauden päästä.

Vastaavaa pallottelua tapahtuu myös kaupoissa ja ravintoloissa. Eilen ostin paidan. Ensin myyjä teki kuitin paidasta, sen kuitin kanssa mentiin maksamaan, josta sai taas uuden kuitin, jolla sai tavaran alkuperäiseltä myyjältä. Näin siis täällä :D

Paras päivä

2006-03-04T10:12:00.000-03:00

Eilen oli varmaan paras päivä tähän asti. Aamulla lähdettiin toisen suomalaisen, Jarkon, kanssa ostamaan lippuja Santanan konserttiin, hinta n. 25 euroa. Saatiin ne ja jatkoin koululle yhden kurssin tiedotustilaisuuteen.

Salia etsiessäni törmäsin saksalaiseen tyttöön, Elisaan, joka oli myös tulossa samalle kurssille, joten jatkeettiin matkaa yhdessä. Tiedotustilaisuudessa paikalliset hankasivat aikataulua vastaan ja kurssin aikoja siis muutetaan, mutta paikalla ei ollut riittävästi ihmisiä, jotta olisi päätöksiä voitu tehdä. Me ulkkarit vaan toivoimme, että kurssia ei laiteta maanantaille tai perjantaille, jotka tietysti on vapaat molemmilla :D Kurssin pitäjä on ilmeisesti osastonjohtaja, jonka olinkin aiemmin jo tavannut. Hän varmisteli pari kertaa että varmasti ymmärrettiin mitä puhuivat, ja välillä kyseli niitä näitä. Hassu mies, vieläkin..

Yliopistolta lähdettiin Elisan kanssa rannalle vähän matkan päähän Reñacaan. Siellä sitten poltin selkäni (ja viime yö oli tuskaa..) kun varoin naaman palamista. Tuli myös todettua, että aurinkorasvalla saa ihoon poltettua jänniä kuvioita. No, rannalla oli myös toinen saksalainen tyttö ja hänen tuutorinsa, joka sitten vei meidät perheensä leipomoon maistelemaan herkkuja. Ja nyt pyörrän mielipiteeni empanadoista. Tämänkertainen oli aivan erilainen, verrattavissa suomalaisiin pasteijoihin. Ainiin, pitää laittaa jossain vaiheessa kuvia Valparaison naapurista Viña del Marista. Eroa on kuin yöllä ja päivällä Valparaisoon.

Valparaisoon palattuani menin rikospoliisille rekisteröimään viisumin. Kv-keskuksessa täti oli sitä mieltä että tarvin mukaani tuutorin ja samaa sanoivat saksalaiset tytöt. No, luottavaisena omiin kykyihini menin kuitenkin yksin, koska tuutorini on erikoistunut enemmän kai ystävyys- ja iltamenopuoleen. Arkisissa asioissa ei hänestä kauheasti ole täällä ollut hyötyä. Itseasiassa enpä ole kuullut hänestä pariin päivään yhtään mitään.. Mutta siis siellä rikospoliisilla oli mukava miesvirkailija, jonka kysymyksiin satuin kerrankin vastaamaan oikein ensimmäisellä kerralla, eli arvasin oikein kysymyksen ja vastasin sen mukaan. Lopuksi tämä mies sanoi että puhun vallan hyvin espanjaa verrattuna muihin vaihto-oppilaisiin jota paikassa on käynyt. :)

Kotimatkalla hymyilin varmaan aurinkoisesti (en tiennyt tuossa vaiheessa vielä palaneesta selästä). Pysähdyin ostamaan jäätelön ja yllätyksekseni jäätelömyyjä antoi toisen pallon ilmaiseksi. Varmistelin, että mies ymmärsi mitä tarkoitin, mutta tämä totesi siihen vain että tarjoaa sen. Aika mukavaa. Jonkin aikaa mietin täällä, että miten korvaan paljaan maidon juomisen, mutta sitten keksin jäätelön, ja sitä olen yrittänyt syödä ainakin yhden päivässä.. :D Maito on kaikki kai iskukuumennettua, koska kaupassa purkkeja ei säilytetä kylmässä. En ole uskaltanut maistaa. Jäätelön lisäksi ruokavalioon kuuluu myös jugurttia ja juustoa, joten eiköhän kalsiumintarve ylity.

Mutta siis hauska päivä kaiken kaikkiaan. Boliviassa oli kuulemma ollut bussiturma. Kaikille nyt vielä varmistukseksi: olen Chilessä, en Meksikossa, Perussa tai missään muussakaan Etelä-Amerikan valtiossa. Ja kerron sitten tänne kun olen lähdössä maan rajojen ulkopuolelle.. :D

Ainiin, tällä viikolla oli maanjäristyskin. Ihmettelin kun kaappi lähti liikkeelle. Mutta kesti varmaan viisi sekuntia, sen verran että juuri huomasi jotain tapahtuvan. Olin aika pettynyt.

Opiskelen yliopistossa...

2006-03-02T14:38:00.000-03:00

..joka täällä on kuin Suomen lukio, tai mikä pahempaa kuin suoraan sarjasta Beverly Hills 90210. Kv-keskuksen täti teki mulle lukujärjestyksen, kun ei luottanut että osaan yhdistellä eri papereilla olevat kurssit yhteen.. Tutorini, joka on siis pikkuveljeni kanssa samanikäinen, opiskelee jo kolmatta vuotta täällä. Tytöt tirskuvat ja pojat..niin, no pojat yrittävät leikkiä aikuista.

Olin tänään ensimmäisellä tunnillani, englannin tunnilla. Sepäs olikin vasta hauskaa, kun tavattiin puolitoista tuntia 15 rivin tekstiä koskien raudan päällystämistä korroosion estämiseksi. Tehtävät olivat sanojen etsimistä ja synonyymien löytämistä (rivinumero oli annettu valmiiksi). Lopuksi luettiin vielä teksti ääneen. Oikeastaan pitäisi varmaan jättää kurssi kokonaan kesken, koska tylsistyn varmasti tunneilla, mutta opettaja on tosi mukava. Ja (yllätys) tosi kiinnostunut Suomesta. Joten jatkan varmaan kurssin loppuun, ehkä vähän itsekkäistä syistä: en ole ollut luokan paras sitten ala-asteen.. :D

Harjoitustöihinhän olen joutunut suomentelemaan jo muutaman vuoden ajan kymmenien sivujen pituisia tutkimuksia eri aiheista..

Eilen käsin katselemassa olisiko luentoja, mutta ei ollut ei. Sitten kun kävin tarkastamassa osastosihteeriltä, sain pari mulkaisua ja keskustelu meni näin:

"Hei Sanna"
"Hei. Onko tänään tunteja ekologiasta"
"Ei ole. Tässä on tämä ilmottautumislista, et ollut aamulla tiedostustilaisuudessa."

Öö, siis missä?? Jos proffat puhuvat keskenään kokouksesta, niin minun pitäisi siitä tajuta että kokous onkin kurssin tiedotustilaisuus.. No, onneksi olen ulkkari täällä, ja minua kohdellaan sen mukaan :D Tosin, oisin ehkä voinut lukea sen kv-keskuksen tätin lapun paremmin, siinä oli joku päivämäärä ja kellonaika :D Sekin huomautti asiasta kun sanoin että en ollut aamulla siellä kokouksessa. No, mitään en kai menettänyt, samat tiedot taidan saada myöhemminkin.

Mutta eiköhän täällä jaksa yhdeksän kuukautta porskuttaa.

Kuvia

2006-02-28T17:52:00.000-03:00

Kävin pienellä kotiseutukierroksella, ja napsasin muutaman kuvan. Lisäksi pari kuvaa niille, jotka hinkuivat kuvia asumuksesta..

Roikuin huoneen ikkunasta puoliksi pihalla ja napsasin kuvan. Kuvassa näkyy parveke (patio?), jossa oon parina aamuna syönyt aamupalan. Alla on puutarha villeine kasveineen. Eikä unohdeta pyykkinaruja, ja kyllä, täällä todellakin on automaattipesukoneet, jopa kaksi kapplaetta.. :D
Näkymä ehkä koilliseen parin kadun päästä asunnolta. Vielä jaksan ihmetellä taloja, jotka erivärisinä vyöryvät rinteitä alas. Eikä haittaa vaikka on maanjäristyksiä, talot on rakennettu pysymään rinteillä. Vielä ei ole ollut yhtään, mutta tammikuussa kuulemma oli.

Toinen asia mitä ihastelen on meri. Vastaa minulle avaruutensa johdosta Pohjanmaan peltoaukeita, joihin suinpäin ihastuin. Vieläkin haaveilen kodin perustamisesta pellon reunaan, tosin ilman sitä viljelyjuttua.. :D Valparaisohan on yksi maan tärkeimmistä satamista. Joka yö ikkunan edessä killuu muutama laiva täysvalaistuksessa. Vasemmassa reunassa pari merivoimien laivaa.

Osoitus paikallisesta sähköosaamisesta. Eteen on tullut räikeämpiäkin sotkuja, mutta kamera ei ole ollut hollilla..

Iiihana talo tuo keltainen. Vahigossa eksyin sivukujalle, josta tuollainen löytyi. Kuvaajan vasemmalle puolelle jää luterilainen kirkko.

Ja tässä, residencian julkisivu. Oma ikkuna siis sisäpihalle. Jos jotain kauhistuttaa talon ulkoasu, niin näkisittepä ne muut talot...

Kauniisiin maisemiin törmää lähes päivittäin, etenkin auringonpaisteella. Tosin sitä likaista ja tunkkaista maisemaa on paljon enemmän. Siksipä näitä ainakin vielä jaksaa kuvata..

Koulua..

2006-02-28T11:37:00.000-03:00

Kävin tänään tapaamassa professorituutoriani. Ennalta minua oli varoiteltu hierarkisuudesta ja siitä, että täytyy pokkuroida korkeammilleen. Toisin kuin Suomessa, jossa osastohenkilökunta moikkailee käytävillä.. No, keskenään voivatkin pokkuroida, mutta minua kohtaan kaikki ovat yllättävän ystävällisiä ja ei-niin-muodollisia. Itse herra professori on Tanskasta kotoisin, ja huomattavan hermostunut tulostani. Ja huone oli perinteisen professorin huone, josta ei meinannut löytyä mitään. Eikä mies itekään ollut ihan selvillä kaikesta :D Siinä sitten kierreltin huoneita, ja taisin käydä vaihtamassa pari sanaa jopa osaston isoherran kanssa. Tuntui, että sen katse menee läpi ihmisestä.. Mutta mukava oli, ja todella kiinnostunut Suomesta.

Kursseiksi otan näin alkuun helppoja, kolmannen vuoden kursseja. Biologiaa, biokemiaa ja ekologiaa. Ja englantia (johon proffa totesi että mun englannilla olen kurssin paras :D) ja jotain urheilua, jos saan selville mitä, missä, milloin ja millaisin varustein. Seuraavalle lukukaudelle sitten niitä hankalampia kursseja, kun kielitaito toivottavasti on kohentunut..

Nyt pitäisi selvittää miten posti toimii. En ole nimittäin nähnyt yhdenyhtä postilaatikkoa tai reikää seinässä. Pitää myös lähettää kuitti ekasta vuokrasta kelalle. Konsultoin Lappeenrannan toimistoa, ja ilmeisesti ovat tottuneet että dokumentit ulkomailla eivät ole ihan samaa tasoa kuin Suomessa. Vuokrasopimuksesta ei ole tietoakaan, ja kuititkin ovat käsin kirjoitettuja.. :D

Ruoasta

2006-02-25T19:51:00.000-03:00

Näihin kirjoituksiin saattaa tulla päällekkäisyyksiä, koska en jaksa lukea noita edellisiä tekstejä ja en aina muista mitä olen kirjoittanut. Joten pahoitteluni. :)

Mutta puhutaanpa paikallisesta ruoasta. Itseasiassa en voi kauheasti sitä vertailla, koska paljoa en ole sitä kerennyt syömään. Ensimmäinen kokemus oli se kammottava lihapiirakkahässäkkä, joka vähäksi aikaa vei halut kokeilla uusia juttuja..

Eilen kuitenkin eksyin ravintolaan syömään. (yksi syy voi olla vakuttaavat ja söpöt tarjoilijat) Tarjoilla oli äyriäistä ja kalaa, sekä jonkinlaisia pihvejä. Päätin kuitenkin kokeilla kalaa. Laatua en tiedä, mutta hyvää oli. Yritin tilata ranskalaisia perunoita seuraksi, mutta tarjoilija suositteli salaattia.. (en mie nyt niin iso ole.. :D) No, otin sitä salaattia, jossa oli punajuurta, perunaa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja kukkakaalia, muutaman mainitakseni. Seuraksi tuli tuoretta leipää ja juomaksi otin melonituoremehun. Ja annos maksoi alle viisi euroa..

Myöhemmin kuulin, että yleensä tarjoilijat eivät edes kuuntele mitä tilaa, usein saa eri ruokaa mitä on tilannut..

Paikallinen erikoisuus on pikkukaupat jotka erikoistuvat esim. leipään, lihaan, herkkuihin tai hedelmiin. Tämän hetken hedelmät persikat, meloni ja viinirypäleet maksavat halvimmillaan viisikymmentä senttiä kilo. Usein tulee pysähdyttyä kaupan eteen ihastelemaan hedelmävuoria ja kohta huomaa kävelevänsä hedelmäkassin kanssa. Sisäfile maksaa jonkun laskelman mukaan halvimmillaan 1/24 Suomen hinnoista..

Irlannissa oli juomahyllyt täynnä maustettuja vesiä. Täällä ei ole, ei. Limppareita on joka makuun, tosin aika lailla makeampia kuin Suomessa. Olen löytänyt kolmea eri vettä: hiilihapotettu, miedosti hiilihapotettu ja ilman ylimääräisiä kaasuja. Ja neljäntenä raanavesi, joka on maustettu kloorilla.

Puistossa istuskellessa näki paljon kulkukauppiaita. Ostoskärryihin oli kasattu mitä mielenkiintoisimpia viritelmiä kahvinkeittimistä kylmiöihin. Aika paljon ihmiset niistä juomista ostivat, mutta itse unohdin janoni, kun näin yhden kauppiaan täyttävän vesivarastonsa puiston hanasta.. Tässä vielä kuva ostoskärrykauppiaasta.

Kuvia

2006-02-24T20:39:00.000-03:00

Universidad Tecnica Federico Santa Maria. Yliopiston edessä on hiekkaranta, jossa ei saa uida. Luulin sen johtuvan veden likaisuudesta (ranta on tooosi likainen), mutta ilmeisesti rannassa on vaan voimakkaita vesivirtoja. Kuulemma vesien lämmetessä joku poika oli mereen kadonnut..

Tällainen on näkymä oman huoneen ikkunasta. Aika upea, eikö? Yliopisto on poukaman toisella puolella. Bussit onneksi eivät maksa juuri mitään..

Ja tätä mie joudun täällä sietämään.. No, oikeastaan Valparaiso on kulkukoirien taivas. Ihmiset ruokkivat koiria ja paijaavatkin satunnaisesti. Huhu kertoo, että koirilla on jopa varaa valita ruokansa.

hengissa

2006-02-24T16:26:00.000-03:00

Menipa pieni hetki ennenkun paasin taas riittavan pitkaksi aikaa koneelle, etta voin tannekin kirjoitella.. Anteeksi ymmartamista helpottavien pisteiden puuttuminen, mutta aakkosten viimeiset kirjaimet eivat kuulu naihin paikallisiin nappiksiin :D Mutta olen siis hengissa.

Elama pelkalla espanjalla ei ole ollut hirmu helppoa. Usein kysymykset kuulee miten haluaa ja vastaukset ovat usein tyyliin "No...si..no sé". Mutta toistaiseksi olen saanut mita olen halunnut, eika suuria vaarinkasityksia ole syntynyt :D Tosin bussissa meinasi tanaan tulla ongelma, kun ei kuskin kanssa ymmarretty toisiamme. Iskin sille lopulta rahat kateen ja menin istumaan. Parin minuutin istumisen jalkeen vieressa istunut mies tokki minut ulos bussista, kun oli ymmartanyt minne olen menossa.. Oisin mita ilmeisemmin voinut valita bussin paremminkin, koska tama ei mennyt kadulle jonne olisin halunnut. No, puolen kilometrin matka ei ole pitka kavella.

Tanaan muutin vakituiseen asuntooni. Yhden hengen huone sisaltaen internetyhteyden joka huoneeseen (saan ehka huomenna..), keittion kayton, sahkon, veden, kaasun ja pesutuvan. Talo ei vilise rottia ja muutkin asukkaat ovat opiskelijoita, useat heista vaihtosellaisia. Laitan nakyman huoneen ikkunasta, kuhan saan oman koneen nettiin.. Kuukausittainen vuokra on 150 000 pesoa, siita voi sitten jokainen ettia euromaaraisen hinnan, itellani ei ole tietoa oikeasta kurssista. (1 euro on 550-750 pesoa.)

Koulu alkaa ensi viikolla. Kavin tanaan yliopistolla rekisteroimassa itseni opiskelijaksi. Tati kv-toimistossa kysyi etta miten mun espanja luistaa. Siina sitten taas tyypillinen vastaus "No sé, aika huonosti", johon tati totesi etta jos olet kirjoittanut mailit itse, niin ihan hyvin se sitten sujuu. Eli ilmeisesti taalla on sitten heikompiakin puhujia.. Koulu on aika komea rakennus, ja laitan kuvia siitakin myohemmin.

Mita olen tan viikon aikana tehnyt, niin kattonut telkkaria ja kuljeskellut katuja edestakaisin. Telkkari on taalla viela addiktoivampi kuin Suomessa, kanavia kun on viitisenkymmenta.. Osa sarjoista on Suomea jaljessa, osa edella, mutta aika moni on samoilla kohdilla. Maaliskuussa nayttaa alkavan Lostin toinen kausi, Desperate Houseviwes taitaa olla Suomea kauden edella. Ongelma tulee silloin, kun kahdelta tai useammalta kanavalta tulee katottava sarja yhtaaikaa :D

Yksi tekija mika rajoitti kulkemista oli hirmuiset rakot jaloissa.. Oisin voinut ottaa niistakin kuvat naytille, mutta veikkaan etta useammalta olisi jaanyt paivan ruokailut valiin sen jalkeen. Ensimmaiset rakot tulivat kantapaihin ja seuraavat varpaiden valiin kenkien vaihduttua sandaaleihin. Hostellin seta kaivoi katkoistaan jotain mustaa nestetta jota laittoi jo puhjenneisiin ja tulehtuneisiin rakkoihin. Vahan poltti mutta naytti auttavan. Tosin en sitten kehdannut vieda koko putelia, ja kavin apteekista ostamassa purkin desinfiointiainetta. Ja kas kummaa, sain samaa ainetta :D Sita vaan holvaamaan haavoihin, ja pikkuhiljaa auttoi. Pari paivaa oli kylla karsimysta. Laastaria ei voinut laittaa paalle, koska se hautoi haavasta tulemaan mataa ja ilman laastaria haava oli taynna likaa ja hiekkaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Liikenne on taalla aika menoa. Bussit toottailevat koko ajan, ilmeisesti kysyvat nain onko ihminen tulossa kyytiin.. Taalla kun ei bussipysakkeja ole keksitty, vaan bussiin hypataan kyytiin vaikka liikennevaloissa. Ja matka jatkuu samantien, rahanvaihto tapahtuu liikkeessa. Kohtuu pelottavaa ekalla kerralla.. Niinkuin myos bussin toottays kymmenen sentin paassa korvasta. Liikenne kuitenkin sujuu eteenpain, ja kuskit ovat kohteliaita, ja noudattavat liikennesaantoja. Useimmiten. Tanaan kattelin ravintolan ikkunasta malliesimerkin auton parkkeerauksesta: ensin peruuttaen takana olevan auton keulaan ja sitten vahan eteenpain edessaolevan auton peraan.

Ja ne koirat.. Saanko lopettaa DI-opinnot ja perustaa tanne katukoirien vanhainkodin..?

Asioita joista en pidä ja joitakin hyviäkin asioita..

2006-02-16T11:59:00.000-03:00

Surullisin ja kiukustuttavin asia mitä Santiagosta löytyy on kulkukoirat. Osa on ihan terveen näköisiä, joillain on jopa panta kaulassa, mutta osa on todella sairaan ja apaattisen näköisiä. Kaikille yhteinen ominaisuus on lekottelu varjossa, jopa keskellä katua. Ilmeisesti paikalliset ruokkivat koiria, koska sivukujilla näkyy koiranruokaa jätettynä maahan.

Toinen asia mistä en pidä on vieraiden miesihmisten huomio, vaikka usein huomionkipeä olenkin. Peräänhuutelu ja vislailu on täällä arkipäivää, vaikka olisit pukeutunut säkkiin. Tuon asian kanssa tulee kyllä ikävä suomalaisia jörriköitä, jotka eivät puhu ja vielä harvemmin pussaavat :D.

Eilen kadulla kävellessäni jouduin kuuntelemaan kolme kertaa paikallisten opiskelijoiden läpinät yliopisto-opiskelun hinnasta ja opiskelijoiden asemasta. Ensimmäisen kanssa meni vähän ohi, mitä sillä haettiin, mutta toisen kohdalla jo ymmärsin että kaipaavat lahjoituksia. Minä siinä sitten selittämään että itsekin olen opiskelija, eikä minullakaan ole rahaa.. Hostellilla kuulin että joltain olivat pyytäneet enemmän rahaa, kun oli antanut noin 50 sentin arvosta pesoja.. Mutta asia josta en pidä: asioiden tyrkyttäjät, joista ei pääse eroon. Samaan kastiin kuuluvat ruokailupaikkojen ihmiset jotka blokkaavat tien ja yrittävät kiskoa sisään.

Paikallista ruokaa en ole paljon kokeillut, mutta voin sanoa etten pidä ruokalajista nimeltä embanada (tai joku sinnepäin). Taikinakuoren sisään on leivottu puolikas kananmuna, oliivi (kivineen päivineen), sipulia ja jotain lihannäköistä, joka voi myös olla maksaa.. Kaikki ihanuus on liimattu toisiinsa jollain limalla. Täyttävää, mutta ei maistu millekään. Paikalliset syövät sinapin ja ketsupin kanssa. Tuon kokemuksen jälkeen kukaan ei voi sanoa että olisin nirso ruoan suhteen :D

Toisaalta Santiagossa on myös kauniita puistoja, upeita rakennuksia, ystävällisiä ihmisiä ja Suomen hintatasoa alhaisemmat hinnat. Kävin leffassa samassa hostellissa olevan saksalaisen kanssa. Teatteri oli pienen pieni, mutta penkit mukavat. Leffan hinta oli 1500 pesoa, eli alle kolme euroa. Ainiin, leffa oli nimeltään Crash, näyttelijöinä Sandra Bullock, Ryan Phillippe, Matt Dillon (tai Damon, se jolla on tummat kulmakarvat) jne. Ehdottomasti suosittelen katsomista.

Ensikosketus Chileen

2006-02-15T09:56:00.000-03:00

Kirjottelin tän tekstin eilen, mutta netti ei kai toiminu riittävän hyvin. Nyt toimii.

Muutaman tunnin olen jo maassa ollut ja aika tyypilliseltä suurkaupungilta tämä näyttää slummeineen ja parempine alueineen. Käsite muutama tunti on tällä hetkellä tarkin aika mitä keksin, kun tuo paikallinen aika on vähän vielä hämärän peitossa.. Luulisin että ero on 5 tuntia Suomen aikaa vähemmän, mutta en nyt ole ihan varma..

Itse matka alkoi pienellä jännityksellä meneekö tavarat sallittujen painorajojen sisään. Parista ylimääräisestä kilosta kun oli kyse, niin jännitys ei ollut suuren suuri, yleensä niihin kun ei puututa. Kentällä älysin ottaa läppärin vielä pois laukusta, niin kas kummaa, kassit eivät enää olleetkaan niin painavia :D

Turvatarkastuskin oli hitusen miellyttävämpi tapahtuma kuin edellisellä reissulla.

Ensimmäiset espanjankieliset sanat reissussa olivat ”Buenos dias” , johon kyseisen kommentin kohde totesi, että kello on yksitoista illalla, tuo sanonta meni nyt metsään ja rupesi puhumaan mulle englantia. Siinä vaiheessa kävi mielessä pieni negatiivinen ajatus reissusta.. Asia korjaantui sitten kun vierustoveriksi sattui chileläinen tyttö, joka oli palaamassa vaihdosta Saksasta. Pikkuhiljaa, monella toistolla saatiin juttu kulkemaan. Espanjaksi tietysti, englanti kun ei kuulunut kyseisen tytön kielivalikoimaan.

Olin ollut kymmenen minuuttia maassa, kun sain ensimmäisen puhelinnumeron. :D Kyseinen miesihminen oli töissä kuljetusfirmassa, jolla matkasin hostellille. Olin aika otettu, kunnes tämä miesihminen alkoi moshaamaan ja totesi että Stratovarius on maailman paras bändi ja hän rakastaa Suomea.. Kiitin kauniisti ja katosin paikalta.

Siinä sitten etsimään sitä kyytiä, kun kuitin olin saanut matkasta. Eipä tarvinnut kuin ovesta astua ulos, kun eräs lentokentän työntekijä kysyi miten voi auttaa (saatoin näyttää eksyneeltä..) Siinä sitten pähkäili mihin autoon mut tunkee, ja sai siihen kavereitakin mukaan. Sitten lähti tavarat käsistä ja samainen herra työntää mua jo autoon (jossa oli kuljetusfirman logot, ei tarvi äitin pelästyä ;)) Että sellaisia don juaneita täällä..

Hostelli on ihan mukava, ja mitä parasta; täällä ei ole hämähäkkejä! Voitte vaan kuvitella kuinka monta kertaa olen jo lattian tarkastanut :D Sain yksinäni kuuden hengen naisten dormin, jotta tilaakin riittää ympärillä. Rohkeana matkailijana lähdin äsken etsimään paikallista Ottoa, ja löysinkin. Yritin näyttää siltä että tiedän minne olen menossa, ja jo ensimmäisessä kadunkulmassa vanhempi setä tuli kysymään mitä etsin.. Että se siitä teoriasta ☺ Todistin myös yhden liikenneonnettumuuden ja kävin pikkukaupassa ihmeteltävänä sen tunnin aikana, jonka uskalsin olla ulkona. Ei, en pelkää kaupunkia, vaan tuota kaikkien palvomaa aurinkoa, joka paistaa täällä puolella palloa aika ikävän lämpöisesti.. Sain myöskin rakot noin kilometrin kävelymatkalla. Pitäisi varmaan kävellä useammin.

Valtavasti on ollut jo kuvattavaa, mutta päätin että leikin turistia vasta sitten kun en enää sellainen ole. Eli yritän välttyä joutumasta ryövätyksi. Ihmiset tuijottelevat nyt jo kadulla aika avoimesti, tai sitten vaan kuvittelen.

Ystävistä vol. 2

2006-02-08T18:44:00.000-03:00

Kirjottelin aikaisemmin Lappeenrannan ystävistä. Nyt yllättivät vanhemmatkin ystävät. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja Chileen mukaan ihanat muumiaiheiset lautanen ja muki. Ongelmana on vain helposti särkyvä materiaali.. Ehkäpä yritän kuitenkin pakata ne upouuteen trolleriini, jotta tytöt olisivat tyytyväisiä :D

Jännä miten ympärillä olevat ihmiset tuntuvat ajattelevan tämän lähdön jotenkin paljon suurempana asiana kuin minä. "Kuinka sie uskallat?" ja "Onpa pitkä aika." tuntuvat olevan yleisimmät kommentit mitä asiasta kuulen. Kiitos, hyvin uskallan ja ei se ole kuin 24. osa tähän mennessä eletystä elämästä. Samaan sarjaan voidaan lukea huolestuneet kyselyt ihmissuhteen tulevaisuudesta. Kestää tai ei kestä, ei sitä aina voi kylki kyljessä elää. Ja kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.. :D

Tyttöjen kanssa nauratti tunteilu "Nähdään sitten vuoden päästä"; eihän me muutenkaan olla nähty kuin pari kertaa vuodessa. Sähköpostilla pystyy ystävyyssuhteita pitämään yllättävän helposti kasassa silloin, kun tuntee toisen ja osaa tulkita paljasta tekstiä oikein. Sama ei kyllä ihan aina onnistu miehen kanssa... ;D Toisaalta taas joidenkin muiden kavereiden kanssa ollaan oltu melkein päivittäin yhteydessä, vaikka ei samalla paikkakunnalla ollakaan. Intternetti on kuitenkin aikas kätevä keksintö!

Paikallissää

2006-02-08T18:32:00.000-03:00

Lisäsin vasemman laidan linkkeihin Yahoon sään Valparaisossa. Aika lämmintä, eikö? :D Rinkkaan on jo pakattu bikinit ja aurinkorasvaa suojakertoimella 20 sekä Bepanthenia (oikeinkirjoitus?) väistämättömiin auringonpolttamiin.

Viisi yötä lähtöön. \o/

10 yötä lähtöön

2006-02-03T19:33:00.000-03:00

Hetken ehdin luulla että kaikki on valmista Etelä-Amerikan valloitusta varten. Ilmeisesti kuitenkin uupuu jotain paperia, jonka haluavat paikallisessa kv-keskuksessa. Poliza de seguros de vida on jonkinlainen vakuutus, mutta tällä hetkellä on vielä suuri mysteeri mistä tuollaisen paperin saa. Tuutori sanoi että tuollainen paperi on välttämätön, ja kv-keskuksesta ei tule vastausta ennen lukukauden alkua: kaikki ovat lomalla..

Itseasiassa, nyt kun mietin, se paperi voisikin olla ihan tavallinen vakuutuskirja eli todistus vakuutuksesta.. Pitää vaan yrittää sellainen If:ltä saada englanniksi.

Toinen asia mikä aiheuttaa harmaita hiuksia on kursseille ilmottautuminen. Tämä tapahtuu mitä ilmeisemmin netissä jollain tunnuksilla. Tietenkään niitä tunnuksia ei ole annettu, joten nyt arvon jättääkö kyseinen toiminta Chilen päähän, vai ruvetakko metsästämään niitä tunnuksia. Todennäköisesti jätän tuonnemmaksi..

Luulin myös tilaavani chilen pesoja suoraan lentokentälle. Asioita on todella helppo luulla. Sampo-pankin valuuttatilausjärjestelmä on kätevä. Tai olisi kätevä, jos se tarjoaisi E-Amerikan reissulle muitakin kun dollareita.. Eli ei pesoja. No, Forexin kautta saisin tilattua kyllä, mutta niilläkään ei ole omaa pistettä kentällä. Jätänpä rahan nostonkin siis Chileen.

Onneksi on Visa.

Ystävistä

2006-01-26T07:25:00.000-03:00

Eilen oli edessä lähtö opiskelupaikkakunnalta, josta on muutaman vuoden aikana tullut jo koti, kiitos ystävien. Nämä samaiset ystävät päättivät vastusteluistani huolimatta juhlistaa lähtöäni. Ruinauksista huolimatta en jaksanut/halunnut pitää läksiäisiä, koska tunnen oloni jokseenkin vaivaantuneeksi olla juhlien kohteena. (Tulevaisuudessa toivottavasti olevat häät aiheuttavat nyt jo lieviä ahdistuskohtauksia..)

Nämä ystävät kuitenkin huijasivat minut syömään aivan tavallista lounasta aivan tavalliseen ruokalaan. Ruokailun jälkeen olin jo lähdössä kirjoittamaan loppuun espanjan esseetä, kun nämä päättivätkin hakea vielä kahvia. Sekään ei kummastuttanut mitenkään, näinhän on tapahtunut useamman kerran parin viikon sisällä. Istuskelin kaikessa rauhassa omissa ajatuksissani, kun yhtäkkiä naaman eteen ilmestyi leivos ja teekuppi. Häkellyksestä vähän selvittyäni nämä ojentavat vielä läksiäislahjan ja kortin, jossa on kaikkien nimet. Turha kai mainitakaan millainen sisäinen myllerrys siitä alkoi. Aika lähellä oli se pieni kyynelehtiminenkin, mitä joku taisi toivoa. Mutta kasasin itseni, kuten tosinaisen tulee tehdä ;). Ihania ystäviä, kiitos teille! :)

Itse sitä lähtöä ei vielä ole sisäistänyt. Tottakai tietää että lähtee, ja lähtökin on jo järjestetty, mutta sitä ei kai vielä ymmärrä kuinka lähellä se jo on. Tai kuinka kauan siellä sitten ollaankaan. Kiitos nykyisen tietotekniikan, välimatka ei edes tunnu yhtä pitkältä kuin mitä se on kymmenen vuotta sitten tuntunut. Online-yhteys pitää ystävät henkisesti lähellä, vaikka välissä olisikin valtameri ja maanosa.

Yksi asia on ihmetyttänyt. Tästä blogista tietää itteni lisäksi noin viisi ihmistä. Kuitenkin blogin laskuri näyttää huimia lukuja, joita en tunnusta itse aiheuttaneeni. Joko laskurissa on vikaa tai sitten ne viisi ihmistä on todella kiinnostuneita tästä matkasta :D

24 päivää lähtöön

2006-01-20T07:46:00.000-03:00

Viisumin hakeminen osottautui helpoksi jutuksi. Ja odotusten vastaisesti sain sen myös samana päivänä ulos konsulaatista. Ja välissä ehti hyvin käydä vähän shoppailemassa.. :) Mielenkiintoinen asia jonkunlainen varmennuspaperi siitä viisumista. Periaatteessa niitä olisi kai pitänyt saada kolme, mutta sain kaksi ja kehoituksen sanoa Santiagon lentokentällä kivoille miehille että en saanut kuin yhden kopion, kun pyytävät kahta. Tämä siis, että saisin rekisteröityä itseni maahan toisella kopiolla. Pystyn kuvittelemaan, kuinka seison tullimiesringin keskellä ja yritän selittää, että ei mulle annettu kun yksi.. Ja kun kaiken lisäksi olen vielä huono valehtelija..

Heh, siinä oli kauhukuva äitille :D Oikeasti Chile on länsimaisin ja yksi vauraimmista latinalaisen Amerikan maista. Kuten tuutorini Camila totesi "Emme me niin kehittymättömiä ole.." kun kysyin viattomasti Visan käymisestä paikallisissa kaupoissa :D

Tuutori vaikuttaa vallan mukavalta (muy amable) ja yrittää tehdä saapumisestani helpon ja vaivattoman. Etin Santiagon päiviä varten hostellin enemmän matkustaneen ystävän avulla, ja Camila vielä varmisti, että hostelli on hyvämaineinen ja siisti. Tosin varoitti, että etenkin kyseisellä alueella "chileläiset ovat fiksuja pahalla tavalla" eli lompakosta kannattaa pitää kiinni ja välttää kommunikointia katututtavuuksien kanssa. Tosin samanlaiset ohjeet antaisin jokaiselle suurkaupunkiin lähtevälle.

Kämpän järjestyminen ei olekaan ihan niin helppoa kun viikko sitten vaikutti. Ilmeisesti sielläkin päin maailmaa tarvitaan kaikenlaisia papereita vuokraukseen, joten hostellieläminen odottaa ainakin ensimmäisen viikon. Toisaalta ihan hyvä, ehtii katselemaan useampia asuntoja ja useammalta alueelta.

Joka päivä jännittää enemmän, millainen lieneekään 12. päivä..

Yhteys kauas

2006-01-06T17:17:00.000-03:00

Paperisota oli yllättävän yksinkertainen. Terveystodistus luonnistui helposti, kiitos yths:n ja hammaslääkärikin hioi hampaan tasaiseksi. Tosin vierailu itsessään ei ollut niitä nautittavimpia, kun hammaslääkärillä oli huono päivä. Mutta hammasrivistö on taas kunnossa. Rikosrekisteriote kun vielä kolahtaisi postiluukusta, niin voisin mennä hakemaan viisumia.

Viikon paras uutinen oli maili tulevalta tutorilta. Viiden rivin kirjoittaminen vei itseltäni muutaman päivän, mutta vastauksesta päätellen tämä Camila oli saanut viestistä selvää. Kyselin voiko hän auttaa asunnon etsimisessä ja kaupungin esittelyssä. Vastauksena hän kertoikin, että ovat etsimässä useamman ihmisen kanssa asuntoa (taloa) vuokralle, ja haluaisinko muuttaa heidän kanssaan. Kuulostaa näin äkkiseltään vallan hauskalta idealta. Camila mainitsi myös, että tulee saapumistani edeltävänä päivänä Venezuelasta, ja että haluaisinko viettää pari päivää Santiagossa Valparaison sijaan, koska on kotoisin Santiagosta.

Tämä siis jos ymmärsin oikein.

Vallan mukavaa kuulla, että tulostani tiedetään ja minua odotetaan. KV-keskuksessa mainitsivat että jotkut joutuvat lähtemään vaihtoon ilman viestiäkään kohdeyliopistosta.

Espanjan kieli arveluttaa jonkin verran. Vaikka luen ei-tieteellistä tekstiä kohtuu sujuvasti ja kirjoitan hitaasti mutta varmasti, on eri asia kuunnella tai puhua. Joo, kyllä se siitä kehittyy jne jne, mutta silti. Hankalaa tulee olemaan alussa, mutta voi sitä voitonriemua, kun näen sen kuuluisan ensimmäisen unen espanjan kielellä! :)

Uusi Vuosi, uudet haasteet

2006-01-01T16:52:00.000-03:00

Virallisesti enää puolitoista kuukautta lähtöön ja monelta suunnalta olen kuullut kuinka nopeasti kuukausi menee. Tänään rupesin katselemaan tarkemmin mitä lappuja tarvitsen viisumihakemukseen. Tänään myös huomasin kuinka kauan niiden lappujen saamiseen menee. Voi olla että pelko tarttuu pakaroihin ennenkun saan sen virallisen todistuksen maassaolo-oikeudestani..

Viimeksi kun kysyin YTHS:llä uudelta terveydenhoitajalta yleislääkärin myöntämästä terveystodistuksesta sain vastaukseksi jotain epämääräistä siitä että he eivät kirjoita viisumeita (?) enkä jaksanut sillä kertaa jankata asiaa. Nyt kuitenkin tarkistin YTHS:n sivuilta, että kyllähän sieltä pitäisi lomake 12 irrota, joten huomenna soittelemaan. Samalla voisin yrittää päästä hammaslääkärille tarkastuttamaan yhden etuhampaista, johon kieli tuntuu jäävän välillä kiinni. Varmasti yksi suurimmista asioista jota tulen Etelä-Ameriikassa kaipaamaan. Vakuutus kun ei taida korvata hammashoitoja..

Rikosrekisteriotteen tilasin sähköpostilla, toivottavasti tulee oikea paperi. Kelalta pitää pyytää jonkunlainen todistus varallisuudesta, koska eivät luota että suomalaisella riittää Chilessä rahat. Onneksi on opintolaina :D Koulun myöntämä stipendikin toki auttaa. Hakukaavake pitää täyttää kolmena kappaleena ja mukaan liitettävistä passikuvista riittäisi kuvat koko suvulle.

Sitten kun kaikki paperit on kasassa hypätään junaan ja suunnistetaan suurlähetystöön. Ja ollaan onnellisia jos aika riitti. Olisin tietysti voinut tätäkin suunnitella vähän aiemmin, mutta eihän se olisi ollut niin hauskaa :D

Joulun vietin Irlannissa, kuten aiemmin mainitsinkin. Mitä matkasta jäi käteen:

- Jokaisella täytyy olla erivärinen ovi kuin naapurilla, tai elämä on pilalla. Ei siinä mitään, hauskaahan se noin on ja vieraatkin löytävät oikean oven helpommin.

- Jopa helposta kysymyksestä "Tarvitsetko muovikassia?" tulee vaikea ymmärtää, kun se kysytään paikallisella murteella.

- Mikään ei toimi ensimmäisellä yrityksellä Irlannissa. Tämä siis sivusta seurattuna, ei itse kokeiltuna. Pankissa kerkesin vierailemaan poikien kanssa kymmenen päivän aikana usemman kerran ja nettiä tilatessa unohti virkailija kysyä tärkeitä asioita ja vaati usemman puhelun asiakkaalta saada tilanne taas haltuun.

-Jos pitää mennä kauppaan jouluaattona eikä ole ostoskärrillistä tavaraa, kannattaa käyttää pikakassaa. Tosin jos ei käytä, voi tutustua lähemmin viereisiin ostoshyllyihin. Odotettu jonotusaika noin puolitoista tuntia.

Kokonaisuudessaan kuitenkin kohtalaisen mukava paikka. Vettäkin satoi vain muutamana päivänä :)

Terveisiä Kööpenhaminasta

2005-12-21T09:30:00.000-03:00

Lentäminen on aika hauskaa. Jännä katsoa vierestä miten kanssamatkustajat pulisee hermostuneesti ennen nousua tai puristavat käsinojia. No, noita on kuitenkin aika harvassa :)

Toiminta ennen lentoa onkin sitten tuskaisempaa. Rinkka pitää viedä lähtöselvityksessä muualle, turvatarkastuksessa rintsikoiden kaarituetkin piippaa ja kaikenlisäksi lompakko näyttää epäilyttävältä käsilaukussa, ja laukku pitää siitä syystä tarkistaa, jos siellä vaikka on minigun.. ja mukana mennyt täyteen ahdettu reppu sai olla ihan rauhassa.. Seuraavan kerran siis lähden kommandona reissuun, ja tungen sen käsilaukunkin vielä sinne reppuun.

Blue1-yhtiön henkilökunta ei kyllä osaa puhua kieliä. Hyvä kun suomalainen saa selvää niiden englannista/ruotsista, saati sitten muun maalaiset. Eikä nyt ole kyse sen suomalaisen kielitaidottomuudesta :P

Muutoksien maailma

2005-12-16T19:38:00.000-03:00

Omat matkavalmistelut eivät kerenneet kunnolla edes käyntiin kun mies haki työpaikkaa Irlannista, pääsi haastatteluun työpaikasta Irlannissa, sai työpaikan Irlannista ja lähti töihin Irlantiin. Ja tämä kaikki muutaman viikon sisään. Samalla pakattiin tavarat ja jätettiin parin vuoden ajan kotina toiminut asunto. No, ei sitä asuntoa kyllä ikävä tule, mutta olihan se kuitenkin eka yhteinen koti.

Nyt "kodin" virkaa toimittaa solukämppä, joka ei ole siivousvälineitä nähnyt kuukausiin. Ja koska en ole koskaan suosinut muiden sotkujen siivoamista, en sitä nytkään tee. Kaksi kuukautta asuu vaikka kivenkolossa. Tosin yhden poikkeuksen tein tänään, kun vessanpönttö näytti kasvavan jotain vihreää, minkä vannon liikkuneen..

Ensi viikolla miehen perässä Irlantiin lomalle. Toimikoon se kenraaliharjoituksena helmikuun lähdölle.

Etelä-Amerikka kutsuu..

2005-12-14T08:07:00.000-03:00

Tai tarkemmin Chile. Lento lähtee 13.2.2006 ja ennen sitä täytyy matkaa valmistella aika paljon. Oikeastaan ainut mitä on valmiina on vaihtopaikka ja menolippu. Pääasiassa blogi on tarkoitettu ystäville ja tutuille, joille en jaksa jokaiselle kirjoittaa samoja asioita maililla. Tarkoitus on reissussa olla vuoden verran, tosin toisen lukukauden päättyminen on vielä pimennossa eli paluupäivä voi olla kuukauttakin suunniteltua aiemmin..